Minä valkeaa taivasta katson,
sinenharmaita pilviä katson,
veriruskeaa aurinkoa.
Siis siellä on kaikkeus,
maapallojen koti.
Sadepisara lankee.
Minä korkeita taloja katson,
minä satoja ikkunanruutuja katson
kirkontorneja kaukaisia.
Siis tämä on maa,
siis tämä on ihmisten koti.
Sinenharmajat pilvet auringon peittää.
Minä hienoja herroja katson,
minä viehkeitä naisia katson,
vetohevosta kumaraa.
Sinenharmajat pilvet niin raskaiksi käyvät.
Minä näen, ah näen...
Olen joutunut väärälle tähdelle varmaan
Niin outoa täällä on...