Hän penkillä murjottain
tytön tanssia katseli vain.
Hymyn tälle hän suo,
tuon rientävi luo; --
pojan syänveri kuiviin ol' juosta,
mut kenkään ei tietänyt tuosta.
Kävi neitonen varjohon haan,
eronviestiä kuunnellessaan
alas viskautui,
ja kyyneliss' ui:
elintoiveensa tyhjiin ol' juosta.
Mut kenkään ei tietänyt tuosta.
Vaan unhetta aika ei suo,
palas vihdoin hän armaansa luo.
-- Tytön miel' levoton
jo rauhassa on;
hänt' aatellen läks elämästä.
Mut kenkään ei tietänyt tästä.