II.

Kuoro.

Kehnon lääkkeen lemmenpiinaan

löytää mies, mi turvaa viinaan;

milloin vain nuo yhteen suli,

silloin aina kasvoi tuli;

yhteen taas jos sama pesä

liitti nuo, niin puhkes kesä,

jonka hellettä kait sietää

harvat voi, sen kaikki tietää.

Juon tilkan enkä tunne haittaa,

jos suinkin vain tuo tilkka maittaa

ja samaten jos joka aimo

mies tekisi ja viisas vaimo,

niin hölynpölyn roskaan, moskaan

he eivät takertuisi koskaan.

Jos mielijohteen joskus saisin,

(jot' en kait saa) ma että naisin,

niin avull' ikipöhnän mäkeen

ma loisin kotirauhan takeen. --

Mut vuoksi tämän mielijohteen

mun naamani sai häpeenhohteen.

Maailman lyriikkaa: Runosuomennoksia · 第 29 / 93 题