Syyslehdet keltaiset värjyy,
puut tuuli paljastaa, --
ah, kaikki, mi armast' on ollut,
nyt kuihtuu ja surman saa.
Puunlatvoissa sairaana liekkii
valo vaipuvan auringon;
kesä poistuva niihin painaa
nyt viimeisen suutelon.
Sydänjuurista saakka hersyy
nyt hettehet kyynelveen;
tää kuva mieleeni johtaa
eronhetkemme uudelleen.
Mun hyljätä täytyi sinut,
ja ma tiesin sun kuoleman-syys!
Ma olin kesä, mi poistui,
sa metsä, min halla hyys.