Tunnetko maan, miss' siintää sitroonat,
siimeessä kulta-heelmät hehkuvat,
sinestä taivaan tuuli lauha käy,
taa laakereiden myrtti hämärtäy,
tunnetko sen?
Pois! Sinne pois
sun kanssas, armaani, mun mielein ois!
Tunnetko korkeen pylväskartanon,
min salit säihkyy, suojat valkeet on,
luo marmor-kuvat minuun katsehen:
mit' tehty sulle on; laps poloinen?
Tunnetko sen?
Pois! Sinne pois
sun kanssas, turvani, mun mielein ois!
Tunnetko vuoren pilvipeitteisen?
Usvassa muuli käy tiet' etsien,
luoliss' on louhikäärmeet, jyrkänteet
kuiluihin syöksyy, ryöppyy yllä veet:
tunnetko ne?
Pois sinne, oi,
mun kanssain etkö, isä, tulla voi!