Mun linnani muurit sammaltuu
ja tornit suistuvat vanhuuttansa.
Kuin kyyhkyt haukkani uneksuu,
niin kaihomielinä orsillansa,
ja koirani haukkuvat varjojaan
ja salissa ruostuvat säilät ja maljat.
Mua kutsuvat uneen vuoteen taljat,
mua kutsuvat muistot kuolemaan.
Ja pihojen puissa soittelee
yöt päivät tapaan samaan
ja muratti seiniä kiertelee
ylös harjan huippuhun hamaan.
Jos kämmeneni ma yhteen lyön,
kuin hautaholvi mun linnani kaikaa.
Mull' on syviin uniin ja unhoon aikaa
ja riutumukseen ja rauhaan yön.
Jos veisin huuleni torvehen
tai löisin kilpeen miekkaa,
niin ratsut knaappien, huovien
heti korskuis ja kuopisi hiekkaa!
Taas koirani saalista vainuais
ja haukkani kyyhkyn-unista heräis,
kädet kiihkeät miekkoja seiniltä keräis,
ylös harjalle viirini hulmahtais!
Ois juhlat ja silkin kahinaa
ja naurua täynnä ois salit ja puistot...
Mut en voi ma kättäni liikuttaa,
mua sitoo unet ja muistot.
Tee valmiiks, muratti, unhon työ,
syö, sammal, muuriin jälkeä syvää!
Ja te kaikki haukkani -- unta hyvää!
On edessä pitkä, pitkä yö.