Suo päivän mennä ja toisen tulla,
ei ole kiirettä mulla.
Minä salaisten unten saituri oon.
En herää ma kevään aurinkoon,
ja suhinan suven päivien
kuin suihkeen sadun lintujen
minä uneni lävitse kuulen vain.
Ja leikkejä tuulten lauhkeain
ja poutapilvien karkelon
vain aavistanut mun sieluni on.
Mut tullessa ensi syksy-yön
minä unteni lippaan auki lyön.
Kun katsovat tähdet maailmaa,
mun uneni yöhön puhkeaa.
Minä herään syksyyn härmäiseen
ja vuoden ensi kylmyyteen.
Ja edessä talven ja hallan ja yön
minä uhraan mun sieluni salaisen työn.
En herää ma kevään aurinkoon,
minä herään syksyn suuteloon.
Suo päivän mennä ja toisen tulla,
ei ole kiirettä mulla!