Ja konsa lähden kerran
ma täältä ijäks pois
ja luokse elon Herran
jos tieni käyvä ois,
niin Hänen kuulla selon
ma tehdä tahtoisin,
mit' nähnyt mailla elon
oon kipein sydämin:
"Sun luomakuntas siellä
se harhaa yössä vaan.
Ei moni ilomiellä
voi nostaa katsettaan
Sun luomaas ihanuuteen,
ei moni luottaa voi
Sun armos avaruuteen
-- se harvoin avun toi.
Miks kaipuun annoit heille,
kun voimaa suonut et?
Ken lankee, tuskan teille
miks hänet tuomitset?
Sull' eikö ilo oisi
jos valoon, onnehen
Sun kauttas nousta voisi
yön lapsi jokainen?"