_Maiju. Henrikson_ (tulee kalpeana ja väsyneenä perältä).
_Henrikson_. Vihdoinkin olen kotona! (Panee pois hatun.)
_Maiju_. Kas vaan! Herrahan se onkin!
_Henrikson_. Onko vaimoni jo noussut ylös?
_Maiju_. Ei Jumalan kiitos... Mutta missä herra on ollut yönsä?
_Henrikson_. Etkö ymmärrä, että olin vähän kävelemässä
aamuilmassa?
_Maiju_. Alppilasta tänne ... kyllä minä sen ymmärrän!
_Henrikson_. Ah, sinä olet lapsellinen!... Kuinka sinä voit
luulla...
_Maiju_. Herra tietysti oli sillä illallisella, josta herra eilen
puhui.
_Henrikson_. Mitäs sitte? Liikuttaako se sinua?
_Maiju_. Oi, hyvä herra, vaikka olenkin palvelija ja kaikkea
tuota, niin onhan minulla kuitenkin silmät. Kyllä näin, kun herra hiipi
ulos.
_Henrikson_. Todellako?
_Maiju_. Mutta herra voi olla aivan rauhassa. Olen hiljaa kuin
hiiri.
_Henrikson_. No se on hyvä... Minä lisään palkkaasi
vastalahjaksi... Niin, katsos, minä en voinut pidättää itseäni
menemästä, kuu olimme tulleet Heinosen perheen kanssa teaatterista.
Siellä näyteltiin niin hauska kappale ja se oikein innostutti minua.
_Maiju_. No, oliko sitten hauskaa Alppilassa?
_Henrikson_. Aivan jumalallinen illallinen! ... iloiset
tarjoilijattaret... Viiniä virtanaan!... Taisipa mieli olla jokseenkin
melkeässä. Ja sitten käytiin vielä parissa muussa paikassa -- en oikein
muista mitä ne olivat. Noin tunti sitten heräsin puiston penkillä.
_Maiju_. Kyllä herra vaan on oiva poika, uskokaa pois!
_Henrikson_. Ash! Älä siinä nyt viisastele! -- Yksi asia minua
vähän harmittaa, jouduin näet poliisin kanssa tekemisiin.
_Maiju_. Sen voin minä korjata! -- Olen hyvä ystävä poliisin
kanssa.
_Henrikson_. Oletko todellakin?
_Maiju_. Olen kyllä ... mutta mitä pahaa olette tehneet?
_Henrikson_. Me vaan vähän melusimme ja lauloimme: Tsing la la,
tsing laa!...
_Maiju_. Aijai, sepä ei ollut hyvää!
_Henrikson_. Niin, tiedätkös, minä voin vähän pahoin. Menen
lepäämään hetkiseksi. Mutta muista! -- Ei sanaakaan!
_Maiju_. Johan sanoin, että olen kuuromykkä.
_Henrikson_. Hyvä!... Korotan palkkasi kaksinkertaiseksi. (Menee
oikealle etummaisesta ovesta.)
_Maiju_. Kiitän nöyrimmästi, hyvä herra. Parempaa isäntää ei ole
minulla koskaan ennen ollut. (Sittenkun Henrikson on sulkenut oven.)
No, siinäpä vasta poikaa -- ja kaikkea tuota! Vanha, nainut mies
yökauden ulkona!... Sellaisia niistä tulee noista siivoista
nuoristamiehistä!