MAJANIEMI (iloisesti ja lohduttavasti). Ei. Päinvastoin! Nythän on
vielä enemmän syytä — tarkoitan, että enemmän tukea te nyt tarvitsette.
Eihän Aune ole mitään rikkonut...
ROUVA (ojentaa kätensä). Kiitos teille — minun ainoa onneni — Aunen
puolesta! (Perältä kuuluu kova-äänistä puhetta. Rouva hypähtää ylös.)
Mitä se on?
MAJANIEMI (kuuntelee). Minä katson. (Kiiruhtaa peräovesta. Rouva seisoo
paikallaan, kuunnellen suurin silmin.)
AUNE (tulee oikealta, vakavana, itkettyneenä ja kalpeana). Oletko yksin?
ROUVA (viittaa olemaan hiljaa). Sss!
AUNE. Mitä nyt?
ROUVA. Etkö kuule?
AUNE (kuuntelee). En. Minä en kuule mitään.
ROUVA (rauhoittuen). Se hiljentyi. En minäkään enää kuule.
AUNE (ihmetellen). Mitä sitten kuulit?
ROUVA. Melua konttorista. — Tohtori meni sinne. — Ajatteles — millainen
sydämellinen ihminen — hän ei hylkää meitä onnettomuudessamme.
AUNE (menee ompelupöydän luo ajatuksissaan). Hm!
MAJANIEMI (tulee peräovelle). Siellä on viranomaisia — ja —
(Keskeyttää, kun huomaa Aunen.)
ROUVA. Ne kai — vangitsivat hänet —?
MAJANIEMI (alakuloisesti). Niin vangitsivat. (Kuuluu voimakas
ovensulkeminen.) Nyt he lukitsivat tuon oven.
ROUVA. Loppu! Loppu! —
MAJANIEMI (syöksyy Aunen luo). Aune! Rakas Aune!
AUNE (väistää ja työntää hellästi luotaan). Ei, ei!
MAJANIEMI. Mitä?
ROUVA (tuijottaa Aunea). Aune!
AUNE (työläästi ja katkonaisesti). Minä en voi tahrata — sinua — ja —
en voi tehdä sinua — onnettomaksi —
MAJANIEMI (hellästi). Sinä olet kiihtynyt ja sairas. Rakastanhan minä
sinua — ja sinä rakastat —
AUNE. Ei, ei!
MAJANIEMI (hämmästyen). Et?
AUNE. Minä en — voi — unohda minut iäksi!
ROUVA (hengittää vaikeasti). Kyllä sinä voit — minun vastuullani voit —
AUNE. En, äiti! Minä en koskaan — voi mennä naimisiin. Minulla on
epärehellisyyden perintö — isältä — sentähden en voi — mahdotonta. —
Marttikin ymmärtää, etten voi —
ROUVA (tukee itseään pöytään, hiljaa ja silmät kiinni). _Voit_ — sillä
— minun mieheni — ei ole — sinun isäsi.
MAJANIEMI (seisoo hetken hämmästyneenä, katsoo kumpaakin, kirkastuu,
menee nopeasti rouvan luo, suutelee kädelle, hiljaa). Rakas — kultainen
— _äiti_! — Tällainen tunnustus on — on —
AUNE (seisoo liikkumattomana, panee kädet korvilleen). Ei, ei! Se on
uhri — se on — se on —. Äiti on sen keksinyt — ei, ei, äiti, älä petä —
se on —
ROUVA (liikahtamatta ja avaamatta silmiään). Se on — totta. Minun
mieheni ei ole sinun isäsi.
AUNE (syöksyy polvilleen äidin viereen, huudahtaen). Äiti — rakas äiti!
ROUVA (vetää Aunen syliinsä, hiljaa, tuskin kuuluvasti). Sinä toki
minulle jäit — sinut pelastin — sinut, sinut — (Suutelee otsalle,
katsoo sitten Aunen pään yli rukoilevasti Majaniemeä.) Aunen tähden —
MAJANIEMI. Niin — niin —. (Ojentaa kätensä Aunelle.) Aune — minun
— meidän Aunemme —! (Aune, nostamatta päätään, ojentaa kätensä
Majaniemelle. Majaniemi suutelee Aunen kättä.)
Väliverho.