_Kuu_. Et lilja tiedä itsekään.
_Lilja_. Niin tiedä itse ehkenkään.
ADELAIDE. Ah, niin herttaista!
POROMÄKI. Minulla oli koulutoveri, jonka nimi oli Lilja, ja se ei
liioin koskaan tiennyt mitään.
ELPYVÄ. Minä jatkan.
_Kuu_. Siks kalpee olet liljani,
kun kaipaat ystävää,
Kun saat sen, punat poskilles
ne nousee, kalpeus häviää.
ADELAIDE. Ah, niin kaunista. Kaipaat ystävää. (Katsoo Kannelta).
ELPYVÄ. Tämä on nyt kuin alkusoitto.
POROMÄKI. Eli uvertyyri.
ELPYVÄ. Nyt seuraa Liljan valitus.
Ah kun katson noita tuolla
surusta ma tahdon kuolla,
eivät ole yksin he,
eivät ole yksin he.
POROMÄKI (kuorsaa).