Josefina ja Therese tulevat.
JOSEFIINA. Miten sinun sydämesi laita nyt on, ukkoseni?
POROMÄKI. No kiitos; kyliähän se on melkein hiukan parempi.
JOSEFIINA. Ja vatsasi?
POROMÄKI. Kyllä sitä vielä nipistää. (Josefiina koittelee Poromäkeä).
THERESE. Rakas Knut, missä sinä olet ollut koko aamupäivän.
KANNEL. En missään, en missään.
THERESE (hyväillen). Jossain toki, jossain.
JOSEFIINA. Kas tässä sinulle lääkettä ukkoseni vatsaa vastaan.
POROMÄKI. Minä luulen Fiinaseni, että minä otan vähän myöhemmin.
JOSEFIINA. Ei ei, kyllä sinun nyt täytyy.
THERESE. Minä olen nyt niin onnellinen Knut.
POROMÄKI (ottaa lääkkeen).
THERESE (suutelee Kannelta).
POROMÄKI JA KANNEL (katsahtavat toisiinsa).
THERESE. Eikö posessionaatin tila jo ala parantua?
JOSEFIINA. Kyllä hän vielä on kovin heikko.
POROMÄKI. Sydän on vielä vähän kipeä.
JOSEFIINA. Ja minä kun olin vallan unohtaa arsenikkipillerit! Kas
tässä ukkoseni, kas noin. (Kaataa vettä lasiin). Ota nyt, kas noin,
ja vettä päälle, tässä on.
POROMÄKI (katsahtaa Kanteleeseen). Kiitos!
THERESE. Miten on rinnan laita?
JOSEFIINA. Minä pelkään, että keuhkoissa on vikaa. Lääkäri on määrännyt
kalanmaksaöljyä.
POROMÄKI (hädissään). Ei keuhkoissa ole vikaa, se on varma.
JOSEFIINA (lempeänä). Niin sinä itse luulet. Mutta sinä petät
itseäsi. Kas tässä lääkettä.