KANNEL. Sinä polveudut markiiseista, Iisakki!
POROMÄKI. Taidan pianaikaa. Mutta hyvin kaukaa. -- Peijakkaan sievä
tyttö. Ei anna paljo perää Josefiinalle.
KANNEL. No, maljamme!
POROMÄKI. Maljamme! Eläköön Josefiina. (Juovat). Elämä on kuin
silkkiä. Katsos ystäväiseni minua. Minä olen Iisakki Poromäki minä,
nainut mies. -- Ä-älä mene koskaan naimisiin, ainakaan Josefiinan
kanssa. (Huutaa). Aina! Aina!