Neidit tulevat.
THERESE. Mikä täällä on hätänä? Miksi posessionaatti noin valittaa?
(Poromäki on kovin onneton).
JOSEFIINA. Hänellä on niin kova kolotus jalassaan.
POROMÄKI (vetäen housunlahkeen hyvin ylös). Katsokaa tänne neiti
Frasén, minulla on jäsenreumatismi. (Therese teeskentelee kainoutta,
mutta katsoo sentään).
ADELAIDE (katsoo hyvin varovaisesti ja kaukaa). Jäsenreumatismi?
THERESE. Missä jäsenessä se on?
POROMÄKI. Joka jäsenessä.
ADELAIDE (menee varovasti lähemmäksi). Mistä kohden se on kipeä?
POROMÄKI (nostaen jalkansa äkkiä ylös). Nilkankohdalta, mutta se
ylenee, se ylenee...
KANNEL. Niin hyvät neidit, asia on niin arveluttavaa laatua, että
meidän, posessionaatin ja minun, vielä tänä iltana täytyy lähteä
kylpylaitokseen.
THERESE ja ADELAIDE. Teidänkin, herra Kannel!!
KANNEL. Niin, minunkin. -- Minä lähden viemään posessionaattia, sillä
hän on liian sairas mennäkseen yksin.
ADELAIDE. Ah, kylpylaitoksessa on niin runollista!
THERESE (matkien äkäisenä). Ah niin runollista. (Alkaa puhella
Josefiinan kanssa).
KANNEL. Mutta kun on sairas, niin... kyllä runollisuus katoaa.
POROMÄKI. Ohhoh, ei tämä ole mikään virkistysmatka, ei suinkaan.
(Huokaa).
ADELAIDE. Tiedättekö, minä olen jo kauan ajatellut lähteä
kylpylaitokseen täältä.
KANNEL. Todellakin!
ADELAIDE. Minun hermoni ovat alkaneet viime aikoina kovin ärtyä. Minä
aivan varmaan tarvitsen kylpyjä.
KANNEL. Ja minä kun luulin teitä niin voimakkaaksi.
ADELAIDE (kiireisesti). Minä olen hyvin voimakas nainen, mutta
hermostuminenhan on mahdollinen jokaiselle. Minun terveyteni
jumalankiitos on hyvä, oikein hyvä, minua ei vaivaa mikään. Tiedättekö,
minä en sairasta koskaan ja viime talvena lääkäri sanoi, että minun
ruumiini muoto on niin terveen näköinen, ettei minun tarvitse pelätä
sairastuvani, vaikka mitä tapahtuisi, mitä tahansa...
THERESE. Suo anteeksi rakas Adelaide, että keskeytän sinun esitelmäsi,
mutta minä ilmoitan täten juhlallisesti, että minä ja rouva Poromäki
tulemme kolmen päivän päästä myös kylpylaitokseen.
ADELAIDE. Ja minä myös.
KANNEL. Erittäin hauskaa. Siis kolmen päivän päästä.
THERESE. Niin. -- Ette te niin helpolla meistä pääse.
KANNEL. Se on kovin hauskaa, että te tulette.
POROMÄKI. On niin ihmeellisesti. Se niin virkistää, kun näkee nuorta
ja iloista väkeä ympärillään.
KANNEL (katsoen kelloansa). Kahden tunnin päästä lähtee juna. Nyt vaan
laittamaan kaikki pian kuntoon.
POROMÄKI. Joko illallinen on valmis Fiinaseni?
JOSEFIINA. Se on jo odottanut kauan.
POROMÄKI. Jaha! (Nousee ja lähtee ovelle taustalla; Kannel taluttaa).
Kun nyt mutakylvyt vaan ei olisi jo alkaneet. (Katoavat).
JOSEFIINA (Thereselle), Nivelreumatismi, se on melkein uskomatonta...
(Katoavat).
ADELAIDE (sanoo heidän jälkeensä). Odottakaa sitten hiukan, minä tulen
heti. (Pois ovesta vasemmalle).