TYÖKELLO.

Päivä paistaa, tuulet entää,

Laivat soutaa suuntiaan;

Omin tarkoituksin lentää

Kukin lintu matkoillaan.

Mut on toivon yhteisranta,

Yhteisparvihin se vie,

Synnyinmaa on yhteiskanta,

Sinne johtaa työmme tie.

Lämpö ilmaa, lämpö vettä

Liikuttaa ja läikyttää;

Lämpö elämänkin mettä

Suonissamme lennättää.

Siitä rientojemme venho

Vauhtihinsa voiman saa;

Työn ja innostuksen tenho

Lämpövuosta pursuaa.

Elämä on suurta työtä

Laivan laajan matkalla;

Kaikki häärii työssä myötä,

Suunta heill' on sielussa.

Elämä on suurta työtä,

Vainio on synnyinmaa;

Kaikki häärii työssä myötä,

Oikean ken oivaltaa?

Yönkin sydämessä valvoo

Valo, vaikka peitossaan;

Oikeuksiaan se palvoo,

Niitä neuvoo puoltamaan.

Valvo! Kestä riita, kiista,

Mutta muista tiellä myös:

Parhain kasvaa onnen riista,

Kun teet kunnialla työs!

Työhön, työhön! kello soipi,

Elämää työ ilmaisee.

Työssä tarmo nousta voipi,

Suonten vuokset virtailee.

Vuosituhansien töistä

Onnemme on tähkäpää;

Pitkäin öiden tähtivöistä

Meille päivä pilkistää.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 421 / 453 题