PÄIVÄN SÄDE.

Kun päivä syksyin paistaa ikkunaan,

Se mieleheni nostaa kukkiaan.

Mut talvi tallaa, hanki hyytää ne,

Jääkaihi kylmä kasvaa kohdalle.

Ja sydämeni herkkä lintunen

Se päänsä siipeen painaa vaieten,

Se tuntee talveaan

Ja lakkaa laulustaan.

Mut impi silloin astuu huoneesen,

Se ruusuposki, helmisilmäinen.

Hän, hellä, puhdas, kevätsormillaan

Lyö sydämeni kielet sointumaan.

Niin elämäni virran rantamat

Taas kevättänsä mulle versovat,

Maa antaa kukkiaan

Ja linnut laulujaan.

12/1

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 401 / 453 题