k. 1/12 1904.
Elinaikanas ympärilles
Sinä toivoja istutit,
Isänmaallesi, toivikilles
Monen laulajan hoivasit.
Moni kukkasi nousi maalle,
Kättä kiitellen hoitajan;
Monen linnunki maailmalle
Laskit, kuulit sen laulavan.
Näit sen nousevan, kansa kuuli,
Sin' et näyttänyt itseäs.
Linnut lennätti purjetuuli,
Se sun riemasti sydäntäs.
Niitä seurasit korvin, silmin,
Niinkuin äitikin lapsiaan,
Joit' ei saavuta -- kyynelpilvin
Yksin raukenit päälle maan.
Sitte silmäsi kauas siirtyi,
Iltataivasta tarkaten;
Kalma kasvojes päälle piirtyi,
Mutta rauha sai sydämen.
Kukan kylvöä kukka tuopi --
Sinun kukkias hoidellaan;
Laulu laulua uutta luopi --
Vielä haudallas lauletaan.