PÄIVÄN LASKUSSA.

Metsäjärven rannalla

Istuin, surin, surin:

Miks on musta maailma,

Nurja, nurin kurin?

Päivä yöhön pakenee,

Väistyi immyt multa.

Kuka tyttö kestänee

Sydämeni tulta.

Yö jo läheneekin, yö,

Synkkä sydämeni lyö.

Mutta yöstä -- kuulenko? --

Rastas, rastas soittaa!

Laulun voiman tunnen jo,

Siinä valkeus voittaa.

Minä jollen voittaiskaan,

Kunhan valkeus voittaa vaan.

Kirkas järvi, rannallas

Kyyneleenä päilyn;

Aurinko, tuo suudelmasi

Sulle, sulle säilyn! --

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 366 / 453 题