Ennen meillä miehet tohti
Käydä vihollista kohti;
Avomielin, avosuulla
Antoivat sen totta kuulla.
Tuli vastaan mitä mahtoi,
Miehestä mies käydä tahtoi.
Harva suoraa miestä moitti,
Joka oikeutta soitti.
Jos ken moitti -- mies sen kuuli.
"Syytön moite" -- sen vei tuuli.
Mutta miehen arvo, mahti
Oli oikeuden vahti. --
Nyt on jäniksiä miehet,
Niinkuin kääpiöt, niin pienet:
Nääkin taitaa käyttää kieltä,
Mutta halpaa orjamieltä.
Nuoleksivat kielellänsä
Jalkaa herran, käskijänsä,
Potkijansa, polkijansa. --
Sellainen nyt altis kansa!
Sala-ampujoit' on toiset,
Veljenmyöjät, kurjat loiset.
Joku mustetolpon takaa
Tähtää veljeään ja -- makaa.
Siinä meidän sankarsarja,
Sortajalle altis karja.
Maailma, oi nähkös näitä
Synkän vallan syöttiläitä!
Totuus, oikeus heill' on suussa
Kukkuessa leipäpuussa: --
Totuuden he vatsaan syövät,
Vääryydelle työnsä myövät.
Eksyttäjät, tehkää luku!
Huutaa kerran uusi suku.
Täynnä tuskaa, häpeätä
Muistelee se aikaa tätä.
Ja jos kansa hukkuu teihin,
Eksyy teidän askeleihin,
Kiroaa se kiukussansa
Perintöään, kahlettansa.
Uusi polvi, anteeks anna,
Kehnot kilvet hautaan kanna!
Olkoon oman rintas usko
Sulle toivon aamurusko!
29/10