ERÄISSÄ HOPEAHÄISSÄ.

Hopea -- mikä on hopea?

Loisto kylmä ja kopea.

Lumen kiilto ja kimallus

Talviauringon valossa.

Vasta, kun kevät sulatti

Lumen maasta, jään vesistä,

Vuoti siunaus suvelle.

Kuuvaloa kalpeata

On hopean kylmä hohto.

Vasta, kun syleili kaksi

Kaihomieltä kuuvalossa,

Kuiskaten kodin suloa: --

Kuu kumotti aurinkona,

Muuttui kullaksi hopea.

Mitä on hiuksien hopea,

Vaikka vanhalla iällä? --

Pelkkä kuiva kuusen naava

Talvikuutamon valossa.

Vasta taistelun, tekojen

Kunniallisten kulusta

Hapset hohti kunniata,

Pääkin arvossa yleni.

Onni kahden kaihomielen,

Jotka kerran kuutamossa

Sormet sormihin limitti!

Osasitte oivalsitte

Rakkautenne tulessa

Tehdä kullaksi hopean.

Mikä on kulta? -- Ruokamulta,

Johon rakkaus ripotti

Aattehensa armahimmat,

Että vilja versostuisi

Kansan kasvavan varaksi.

Kansa -- siinä on sukunne,

Siinä lapset, laaja perhe!

Sitä kannattaa syleillä,

Sille uhrata elämä,

Siinä uudesti eläen.

24/2

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 341 / 453 题