Tuli matkustaja kerran kaupunkiin,
Uus, outo -- siksi sille juhlittiin.
Hän kuunteli muita lailla oppilaan,
Mut ilmi toi tuskin mitään omiaan.
Hän miellytti -- se vasta kunnon mies!
Ja oudosta vain hyvää kaikki ties.
Hän kunniapöytiin vietiin vierahaks
Ja viisaat etsivät häntä tuttavaks.
Toki matkustajan poltti aivoja
Ja aatos kuuma kyti rinnassa: --
Hän, hillitön, päästi irti totuuden!
Se lensikin läpi ihmissydänten!
Siit' asti vierasta ei suosittu.
Hän kaupungist' on ulos laahattu.
Ei anneta yötä -- joskus torppihin
On rohkea sentään päässyt yöksikin.
Ja totuuden ken pääsi paikallen? --
Se juoru ilkeä on, valheinen.
Se kyyn on kylväjä; häijy häväistys
Sen jälkiä juokselee kuin ilkimys.
11/2