Elegia.
Pakotusvoima julma
ja mielivaltainen
Maailman kulkuun tarttuu toisinaan.
Raihnaisen maankin rinnan
se kourii kuumeesen
Ajaen vuoret tulta suitsemaan.
Kansatkin kuumesairaat
saa houretuskia,
Tarttuva kauhumyrkky valtaa saa.
Rakkaus raivoon vaihtuu
ja rauhan aatrasta
Ärtyinen käärmekalpa puhkeaa.
Kansasta kansaan kulkee
sen taudin myrkytys,
Hallana hiipivät sen askeleet.
Kauhistus sille kaunis
on maa, sen järjestys,
Riemuna heikon tuskat, kyyneleet.
Luonnonkin lait se hylkää,
lait järki ihmisten,
Hulluuden lait sit' yksin hurmaa vaan.
Vieras on sille toivo
jalojen sydänten --
Himoko voisi kuulla tuntoaan!
Missä, oi, luonnon herra,
on luontos viljelys?
Odotustuskiin kuolee oikeus.
Jumala, missä liikkuu
sun tahtos hengitys?
Haudasta milloin nouset, rakkaus?
Taivaasen täält' et jouda
maan päältä astumaan.
Etnojen rinnat laita leppymään.
Sankarit kansoista tee
suokylmää perkaamaan --
Mielemme puhdista tok' ensistään!
31/1