PERHOSEN SATU.

Pieni perho, lippiäinen

Kaiken talvea nukkui,

Maailmast' ei välittännä,

Se jos kesti tai hukkui.

Toki kevät perhosenkin

Nosti, nukkuvan pienen,

Riemun tunnossa se virkkoi:

Missä kummassa lienen!

Päivä ikkunasta paistoi,

Ulos perhonen tahtoi.

Vasten ruutua se lensi --

Minkä sille se mahtoi?

Seinät vahvat vartioivat,

Niit' ei särkeä voinut;

Yöt ja päivät kaipausta

Perho parka on soinut.

Kerran iltasella lamppu

Tuvan pöydälle tuotiin,

Vapautta ylisteltiin,

Valonmaljoja juotiin.

Perho innostuikin siitä,

Ja sen hurmaus voitti!

Valon lampussa hän löysi,

Siihen rynnätä koitti.

Perho lampun luona liiti,

Sepä vast' oli mieleen!

Mutta kiihkossa hän kiiti

Aivan liekkien kieleen.

Raukan siivet korventuivat,

Paloi pienosen rinta.

Kallis onkin maailmassa

Valon voittojen hinta.

Pain. tammikuussa.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 332 / 453 题