_Maamies_:
Minne nyt matka?
_Matkustaja_:
Amerikkaan.
_Maamies_:
Mitähän sieltäkin haeksimaan?
_Matkustaja_:
Vapautta ja turvaa lain,
Joita jo turhaan kotona hain.
_Maamies_:
Olisit taistellut puolesta sen,
Mikä on kalleus kaikkien.
Ilmaisiksi ei ykskään maa
Vapautt', oikeuksia saa.
_Matkustaja_:
Taistellut! Ahkera rauhan työ
Lännessä vastukset maahan lyö.
Meill' on satojen miljonain maa
Vastassa -- ken sitä vastustaa!
Pienikö kansa? Yksinkö näin?
Tarvitaan nyrkit nyrkkiä päin.
Kultaa ja nyrkkiä kokoamaan
Läntehen lähden, Amerikkaan.
_Maamies_:
Tääll' ovat sotilasmiljonat, vaan
Amerikka sortaa dollarillaan.
Uusikin päivä valkenee:
Ihmisyys kansoja tuomitsee,
Heikko kuin vahva oikeutta saa,
Vapauden viljoja kasvaa maa.
Ehjä kun kansalliskontumme on,
On koko kansakin voittamaton.
Itsensä hylkijä hyljätty on,
Kansansa karkulas ansioton.
Maailman aaltohon uppoaa,
Missä on jälki? -- Tunne ei maa.
_Matkustaja_:
Neuvoton nurkassa nuhjottaa
Silloin kun kahletta kantaa maa.
Minäpä maailman aallossa uin,
Voimia nostan, myrskynä puin.
Lähetän tuulia lännestä päin,
Maanikin kerran vapautan näin.
Noustahan täytyy, liikkua töin
Puuhata ulkona päivin ja öin.
* * *
Maamies jäi kotirannoilleen.
Toinen laivalla kaukaiseen
Läntehen lähti. Puoleltaan
Heillä on kansansa murheenaan.
17/10