Aamu soi, aurinko
taivaalta hohtaa;
Niittyjä, järviä
silmä sen kohtaa.
Kukkuu! kukkuu!
tyyn' ilma kaikuu,
Metsissä, pelloilla
työnkolke raikuu.
Kukkuu!
Tiukuttaa, piipottaa
lintusten kielet.
Murheistaan laukeaa
raskaatkin mielet.
Kukkuu! kukkuu!
metsä soi vastaan.
Luonto näin lohduttaa
murheista lastaan.
Kukkuu!
Vapaiksi lentävät
suonet ja virrat,
Helkkyvät kirjavain
kangasten pirrat.
Vapaaksi kontio
luolastaan pääsi.
Kansakin, särje sun
kahlees ja jääsi!
Kukkuu!
Liikkeess' on rohkea luomistyö,
Maan joka suoni jo sykkii, lyö.
-- Kukkuu! --
Mutta, oi! Kuuluuko ulvontaa? --
Vartijat, nouskaa ja valvokaa!
-- Kukkuu! --