JOULUAATTONA.

-- Kas, äiti! taivaan joulupuista

Jo kynttilät kirkkaat loistavat!

Siell' lapset auringoista, kuista

Iloiten tanssia mahtavat.

-- Niin, siellä tanssivat maailmat,

Soi laulu miljonista suista.

-- Kas, äiti, tuolla valpas kuumme

Se metsissä kiiltää, kimmeltää!

Sytytä meille joulupuumme,

Niin taivasta vaille emme jää.

-- Ah, huolet mieltäni hämmentää,

Maan murhe sulkee laulusuumme.

-- Oi, äiti itkee! Siksi juuri

Nyt kynttilät joutuin loistamaan!

Kun miel' on raskas, murhe suuri,

Niin valoa silloin tarvitaan.

-- Min' olen toivoton kerrassaan,

Kun laki horjuu, maamme muuri.

-- Miks, äiti, miksi toivon puutos,

Kun lapsia ympärilläs näät?

Meist' alkaa pahan päivän muutos,

Sä meidän turvihin aina jäät.

-- Sielt' astuu taattonne, pystyyn päät!

-- On taivas kuullut, äiti, huutos!

Niin orren alle astuu taatto,

Ja puistavi lunta turkistaan.

On valon, toivon jouluaatto,

Hän saapuu, muistikin lapsiaan.

Hei, pankaa kynttilät loistamaan!

On perhe toivon matkasaatto.

5/10

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 298 / 453 题