Nuoriso reipas! Suomea suojelemaan joka sormi!
Onnemme juurien maa, toivomme kukkien myös.
Pieni on kansamme rauhaisa, suuruudella ei loista,
Arvo ja rikkaus sen olkoon kunnia työn!
Paljoudellaan ylpeilköön erämaan tomu, hiekka,
Suuret kansat ne kanss' joukoilla korskua voi.
Pienten mahtina maailmassa on kestävä kunto,
Tarmosi talleta siis, kuntosi kasvata töin!
Neuvona sulla on huol' isänmaastasi, kansasi murheet,
Kauniimmin kuka voi neuvoa kuin suru maan? --
Jää kotimaahasi, viihtyös kaihosan äitisi luona,
Tee pesä, perhe, ja maa onnea antavaks tee!
Turhaan ei mene työs, vaikk' itse et voittoja niittäis:
Rauhan mielesi saa, kansasi jälkehes jää.
Aarteistas ihaninta on nuoruus, luottava toivo,
Nuori on Suomikin, sun vertasi hurme on sen.
Siis isänmaatasi suojele, itseäs suojelet silloin,
Kansasi hengessä jää maass' elämään sinun työs.
Nuoriso! Kallis on kansasi, ainoa heimoa Suomen,
Ainoa siskoista jäi, muut aron hukka kun söi,
Ainoa, jonka on pään yli paistanut aurinko armas --
Surma jos meidätkin syö, vieras ei töitämme tee,
Autioks jää sija silloin laulujen, toivojen kansan,
Kansan, jonka on työ raivata oikeus työn,
Jonka on kunnia kantaa miekan kohdalla kannel,
Hoitaa lämminnä lies, etsiä syntyjen tie.
Suomen kansako hukkuis tilkkana suurmeren yöhön?
Ensin kansallistyös ihmiskunnalle tee!
Sankariaika se meillekin koittaa, messias-aika,
Rinnoissa nuorison se kultaista kaikua soi.
Kaikki mit' oikean, kauniin, suurhyvän siementä kylvät,
Uhri se kannettu on päiväksi kultaisen koin.
Mutt' ole valpas, nuoriso! Kannelta suojele, soita.
Laaksoon, vuorille viel' vartioparvia ja'a.
Taistelut, uhrit on tarpeen, kunnes on täytetty aika:
Oikeus voittohon vie! -- miekkamme huotraan viet.
25/8