KUKKA KALLIOSSA.

Kysyin:

Miksi, pieni, hento kukkanen,

Juurruit kylmään kallioon?

Salli, etsin poven lämpöisen,

Vien sun mustan mullan uumentoon.

Siellä kaunihimmin kukkisit.

Mietihän, jos siihen suostuisit!

Vastasi:

Lämmin rakkaus mun kiinnitti

Tähän kylmään pohjahan.

Sydänvereni sen pehmitti,

Että nytkin näät sen kukkivan.

Vieras multa voi mun kuolettaa,

Suo mun kallioita kaunistaa!

17/5

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 287 / 453 题