KÄY VASTAKIN!

Tiesi totta se pieni lintu,

Olalleni kun lennähti:

Tiesi kuinka mun sydämeni

Kovin lempeä kaipasi.

Tunsi varmasti linnun lapsi,

Kuinka kaihosin ystävää,

Siksi riensi se rinnoilleni,

Tahtoi mieltäni viihdyttää.

Mutta maailman silmä sattui,

Siitä lintuni säikähti:

Kauas karkasi -- minne, minne! --

Ken sen etsi ja ennätti.

Kiitos, kultainen linnun lapsi,

Että muistit mun kerrankaan;

Jollet eksyne ainiaksi,

Käänny luokseni uudestaan!

Lennä luokseni! ynnä sitten

Suomen lohduksi lauletaan;

Läpi kaihon ja kyynelitten

Toivon laulamme kukkimaan.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 262 / 453 题