LAULU KUUSTA.

Pieni tyttö Ranskanmaalla

Laulun laittoi kuusta;

Mandoliinilla sen soitti,

Lauloi sulo suusta.

Kuu se sitä kuulosteli

Esterelvuoren yllä,

Hopeoita rannan aallot

Välkkyi yltäkyllä.

Tummat öljypuut sen kuuli,

Kuuli pulska palmu,

Ruusu kuuli hymyhuuli,

Mutta nukkui valmu.

Sydän ruusun sykkäeli,

Palmu korvaa käänsi;

Kylmän kuunkin sydän raukan

Syrjälleen se väänsi.

Oransit ne onnellisna

Putoelivat puista,

Tytön luo ne vierivätkö --

Sit' en oikein muista.

Viikunakin virren kuullen

Puussa puhkes' auki;

Vapahaksi vainottunsa

Päästi ahnas hauki.

Ihmiset sit' ihmetteli,

Mistä taika lähti.

Mutta mulle kuiskasi sen

Kirkas iltatähti:

Siinä tenho: -- tyttö säihkyi

Rakkauden tulta:

Silmä silmään hälle hehkui --

Nuori nukkekulta.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 223 / 453 题