AIDAN TAKANA.

Puistotarhass' aidatussa

Lapset laumoin leikkivät,

Poikalapset, tyttölapset,

Siskot, veljet vikkelät.

Ilontunne ylhäisinnä

Heitä siellä laulattaa,

Elinvoima ohjatonna

Omin valloin puhkeaa.

Pienten pauhinata tutkin,

Seison rauta-aidan taa.

Murheetonta riemun aikaa

Sydämeni kaihoaa.

Hellepäivin sääsket surraa,

Kevättänsä luonto soi,

Elinkiihkojansa lapset

Kilvan kiehuu, karkeloi.

Mut on multa suljettuna

Lapsitarha riemukas,

Tuskattoman onnen aika --

Kauas poistuin portiltas.

Rauta-aita pois mun sulkee

Lasten leikkitarhasta,

Kauas sieltä tieni kulkee --

Enkö koskaan palaja?

Enkö koskaan? -- En, en koskaan. --

Lapset, riemuin leikkikää!

Aikanansa lapsitarha

Myöskin teidän taakse jää.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 209 / 453 题