Pää on täynnä aatoksia,
Sydän sykkii herkkä, hellä
Täynnä tuskan tuntehia --
Mieli tekis lenneskellä!
Mutta raukea on siipi,
Innostust' ei jaksa kantaa:
Taudin myrkky tarmoon hiipii
Eikä tahdo lentää antaa.
Rautasängyssä hän loikoo,
Kylmän reunan kohtaa käsi,
Päänsä nostaa, kättä oikoo --
Missä kultas, ystäväsi? --
Kultaniko? -- Elä kysy!
Niist' on kaiho kertoella.
Köyhän luon' ei kullat pysy,
Koditont' ei armastella.
Vieras katto, seinä, tupa,
Käsi vieras hoitamassa. --
Eihän vieras! -- Onhan lupa
Veljestyä maailmassa.
Kuka lempeyttä suopi,
Hän on veljyt, sisko, kulta;
Kuka suojan, hoidon tuopi,
Hän tuo kotilieden tulta. --
Oikein! Kiitos lämmöstäsi!
Kiitos ystävyyden töistä!
Ojennahan tänne käsi,
Noustakseni rautavöistä!
Näistä kalman kapaloista
Nousta tahdon -- tänne kynä! --
Laulaa tahdon maailmoista,
Joit' on mulla keksittynä. --
Nousi hän ja lentoon lähti;
Kauaskohan siipi kantaa?
Mik' on uuden laulun tähti? --
Kai niist' aika tiedon antaa.