HÖYHENKENGÄLLE.

Ah, jos rikas, nuorikin oisin,

Niin luoksesi liitäisin

Ja laulaisin sulokielin

Ja hehkuvin tuntehin.

Sinut laulaisin ihaninten

Maan impien maineeseen,

Sydämestäni helmivän virran

Sinun johtaisin sydämmeen.

Kuin joutsen joutsenen kanssa

Me hekkumass' uisimme

Tai yhdessä lentäisimme

Ihanammille ilmoille:

Ihanampihin aatemaihin,

Joiss' ei ole kurjuutta,

Joiss' ei sydän kylmänä siedä

Lähimmäisensä sortoa.

Tai kaksoissieluna nousten

Yli maata, yli maailman,

Me Suomelle soittaisimme

Valon virsiä kirkkaimman.

Valo, lämpö se lauluistamme

Elonvirtana vihmois maan,

Jäärinnat rikkoisi, kansan

Vapauttaisi vammoistaan.

* * *

Minä laulankin, palan, hehkun,

Rikas rintan' on nuoruuttaan,

Ihaelmani suitsutan sulle, --

Sinä tuskin kuunteletkaan!

Pojan heilakkeita on parvi

Mesihuulia muistossas,

Niin pitkä ja hauska on vielä

Sun rakkausohjelmas.

Sinä kuuntelet onttoa kieltä,

Kyläjuoruja, mairetta,

Ihaellen kuosien kukkaa,

Helyporvarin luonnetta.

Mukavuuksia mielesi hautoo,

Kotionnea jouteliaan,

Nimiarvojen sointuisuutta,

Rasituksia köyhän maan. --

Mut ohjelmaasi kun tanssit,

Pian raukenet, kyllästyt,

Ja rentona, hervakkaana

Kenen rinnoille heittäydyt?

Sinä silloin nuorena vanha,

Minä vieläkin reippaana

Luon uusia maailmoita

Ja valloitan uusia.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 146 / 453 题