Niin sankka usva joskus peittää maan,
Ett'ei voi siintää valon tuikekaan,
Käyp' ihmiset kuin raskaan taakan alla
Ja himmeen silmän kohtaa kaikkialla,
Töin tuskin toivo jatkaa lentoaan.
Se jatkaa sentään: Halki usvien
Se pyrkii ilmakertaan kirkkaasen,
Sen silmä etsii tähtimaailmoita,
Siks yöt ja myrskyt, tyrskyt sit' ei voita,
Se löytää aina valon sätehen.
Se halki syksyn, talven pakkasten
On voinut löytää uuden keväimen,
Ja kautta takatalven, keväthallan
On toivo löynnyt lämmön, valon vallan
Ja hedelmiä luovan kukkasen.
Niin nytkin Suomi suruharsossaan
Jälestä vankan rauhan ruhtinaan
Luo silmät puoleen nuoren valtiaansa
Ja lohdutus on hänen rinnallansa:
Ihana "Päivänpaiste" loistossaan.