UNESSA.

Sinua suutelin unissani.

Niin puhdas oli se kohtaus.

Olin äärettömästi onnellinen.

Niin syvä oli se rakkaus.

Ei himon hiutua karkeata

Viel' yhtynyt siihen suudelmaan,

Vaan murheen sortama mieli siinä

Sammutti onnenjanoaan.

Mut sitten erosimme -- sin' itkit

Ja minua vihloi niin haikeaan.

Sen teki aatos, tuo julma aatos,

Ett'emme yhtyisi milloinkaan.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 107 / 453 题