Kuinka lie niin mieleni
Herkkä kaunihille:
Miellyn joka kukkaseen,
Minkäs teen mä sille!
Miellyn joka rantahan,
Miss' on suloisuutta.
Mietin: tuohon rakennan
Kotiani uutta.
Aion paikan omistaa,
Silloin vasta pula:
Huomaan, että toivoni
Pettymys on sula.
Milloin muut jo hallitsee
Koko seudun yli,
Tai se mulle kylmenee
Niinkuin vieras syli.
Kylmenee. Mut kaunista
Uutta nähdessäni,
Tuntuu niinkuin näkisin
Parhaan ystäväni.
Nähdä saan ja tuntea,
Omistaa en -- miksi?
Särkynytkö onni lie
Hetken kuplasiksi.
Olisko vaan kauneus
Pelkkä laulun aine:
Sydämmeeni koskettaa, --
Väistyy niinkuin laine.
Uuden kauneuden suo
Kohdallensa tulla,
Että laulun ainetta
Aina riittäis mulla.
Senkö vuoksi tyttönen
Minut ihastutti?
Laulatutti hetkisen,
Jätti, kutti, kutti!
Lentotähdet, jättäkää!
Viel' on tyttö yksi,
Aurinkoni, tok' ei hän
Saane hyljätyksi.
Hän jos hylkää, sortukoon
Koko luomakunta.
Sitte tiedän elämän
Olleen valheunta.