St. Denissä, liki Pariisia, on vanhassa tuomiokirkossa
Ranskan ruhtinassukujen hautaholvit.
Näinkö ahtaat hautaholvit
On se valtakunta,
Jossa Ranskan ruhtinaat nyt
Vetää pitkää unta?
Iäkseenkö itsevalta
Tänne vaipui maailmalta?
Ennen takkikin ja tukka
Tottelivat heitä;
Noudatteli puu ja kukka
Heidän kätyreitä.
Kansaa painoi heidän eljet,
Puissa viel' on saksen jäljet.
Vaan nyt ahdingotta kansa
Versoo vapahasti.
Puu ja kukka voivat nousta
Vaikka pilviin asti.
Miss' on valta jälkeistenne,
Missä sukusuuruutenne?
Kysyin. Vastasiko kaiku
Vaiko joku haamu:
"Meidän vallan maassa murti
Tieto, opin aamu.
Kansa kasvoi suuremmaksi,
Nousi itse valtiaksi."
Mutta jälkeisenne, mitä,
Mitä niist' on tullut? --
"Muiden vertaisia taikka
Ovat suuruushullut." --
Eikö siitä pelastusta? --
"Kyllä -- laittakaa yö musta!"
Lausuin: Tok' on kirkossa nyt
Vielä yksinvalta.
Mahtaa teille tuntua siis
Täällä mieluisalta. --
"Kyllä, kun vaan kestäis tätä
Kirkollista hämärätä."