Papukaija kartanolla
Oli aivan valloillaan,
Kuitenkin kuin sidottuna
Seinän luokse napukkaan.
Siit' ei liikkunut hän kauas,
Päivät päästään pakisi,
Samat jutut mitkä muinen
Talon tytär opetti.
Kerran siinä istuttaissa,
Juodessani kahvia,
Kysyin: "Siivet sull' on, lintu,
Mikset lennä ulomma?"
Lintu päätään kallisteli,
Näytti kuin ois tuuminut.
Sitte luulin lausuneen sen:
"Olen tähän tottunut."