"Hän on julma Antikristus,
Suuri syntinen;
Vältä hänen ystävyyttään,
Kunnon ihminen.
Hän ei usko niinkuin uskoo
Kansa kristitty:
Kieltää pirut, pyhimykset,
Hän on villitty.
Kieltää, ett'ei Jumala ois
Verenhimoinen, --
Vaikka Brutus konsulikin
Oli semmoinen."
Niin ne kuiskaa siellä, täällä.
Onpa ihme vaan:
Ympärilläni on kansa
Tyynnä, rauhassaan!
Puolueeton on se, näkee
Pelkän ihmisen;
Mua suosivi ja multa
Viepi sydämmen.
Vaan jos kuulis papin huudon:
"Väärän uskon mies!"
Kansan uskovaisen viha
Polttais mun kenties.
Suloiset ois polttohaavat
Tunnonrauhassa. --
Tok' ei moista onnentuskaa
Enään ansaita.
Terve, syytöksien keihäät,
Teitä syleilen!
Ystävinä rintahani
Painan jokaisen.
Vaikk'ei muut kuin surma yksin
Ystäväni ois,
Vakuutuksen helmeäni
Tok' en vaihtais pois.
29/3 1887