Prändättyt JOHAN Winterildä
Cuningal: Kirjanpränt. Wuona 1702.
Hywän suowalle / Jumalata pelkäwäisel Lukialle JEsuxen Rauha ja
Siunaus!
NIjncuin Jumala Caickiwaldias / jolda caicki hywä lahja tule / on
sanomattomast wijsaudestans / armollisesti lahjoittanut monda Ihmistä /
erinomaisel ymmärryxellä käsittämän caickein luotuin moninaisia meno ia
luondo / ia nijtä aiwan sorkeilla sanoilla toimellisesti selittämän /
caikille opixi ia neuwoxi; Nijn on myös se hywä Jumala jo muinengin
andanut meidän Esiwanhemmillem / täsä Suomes / sencaltaiset lahjat /
että he omalla kielelläns / nijn taitawita sanoja puhunet / joita
caicki owat hywäxiottanet / ja nijtä aina kerroinet / että ne wijmein
owat jälkentulleille yhteisix Sananlascuixi tullet / Cuitengin / ettei
ne caicki taida olla jocaitzella tiettäwät / sentähden on muinen aiwan
jalost oppenut / jumalinen ja uscollinen Opettaja Jumalan Seuracunnas /
Tamelan Pitäjän Kirckoherra ja Säxämäen kihlacunnan Prowasti / Her
LAURENTIUS PETRI waina / jocapäiwäisest cansapuhesta lähes 50.
ajaistaica sitten / nämät Sanalascut ahkerudellans muistoxi
kirjoittanut / joihin sitte hänen Pojaldans / muinen corkiast oppenelda
Mag. GABRIEL TAMMELINUxelda / ylistettäwäldä Prowastilda ja
Kirckoherralda Lohjalla ja minulda usiat owat lisätyt / ja nyt Jumalan
Cunniaxi / ja Suomen Maan caunistoxex / nijn myös nijlle otolisixi /
jotca tätä kieldä oppia pytäwät / monen toiwomisen jälken Prändistä
uloskäydä anetut. Nämät Sananparret ei ole suingan hyljättäwät / wan
sitä suuremmas arwosa / cuin itze Jumalan Hengi on Cuningas Salomon
lahjoittanut taitawammax caickia Ihmisiä / puhuman colmetuhatta
Sananlascu / 1. Reg. 4:32. nijn on monda näidengin Sananlascuin seas
Jumalan pyhän Sanan canssa yhtensopiwaista; mutta ei yhtäkän ilman hywä
perustusta ja hyödytystä waan caicki / pidemmäldä ajatelda / oppia
täynnä / puhen hywin caunistawat. Että sencaltainen sana / aicanans
puhuttu on otollinen Prop. 25:23. ja nijncuin cullainen omena hopia
maljasa ibid. 25. v. 11. Löytän myös näisä monda wanha puhdasta Suomen
sana / jotca muun kielen hembestä secoituxest näillä maan paicoilla
owat unhotuxeen joutunet. Jumala meitä caickia hengelläns hallickon /
wälttämän turhia sanoja / joista duomiopäiwänä pitä lucu tehtämän
Matth. 12. 36. että me poispanisim ilkiät sanat meidän suustam / Col.
3. 8. ja aina puhuisin mitä soweljas on parannuxen tarpexi / että se
kelwolinen cuulla olis! Eph. 4. 8.
Paimiosta. 2. Octobr. 1702.