Seurakunnan vapautus lähellä. -- Se tulee olemaan enteenä koko
ihmiskunnan vapahtamiselle. -- Sen vuosiluvun likimääräinen
määritteleminen. -- Kuinka pyhät tulevat pelastumaan siitä kaikesta,
joka kohtaa maailmaa. -- Koska ja kuinka Jumala auttaa sitä. -- Sen
lopullisen vapahtamisen tapa ja siihen liittyvät asianhaarat. --
Jeesuksessa nukkuneet vapahdetaan ensin. -- Seurakunnan elävien
jäsenten muutos. -- Tulevatko he kuolemaan? -- "Autuaita ovat ne
kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin."
Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne lähestyy. Luuk. 21: 28.
Ennustuksen lampun valossa olemme seuranneet tapahtumia "elonkorjuussa"
aina niiden päättymiseen asti suurena hädän aikana; ja koska me
muistamme, että juuri tänä, tapauksista rikkaana aikana sattuu
seurakunnan vapahdus ja ylentäminen, jonka vuoksi pyhissä nykyaikana
herättää suurinta mielenkiintoa aika ja asianhaarat, jotka koskevat
heidän vapauttamistansa.
Herramme opetti meille, että niin pian kuin alkaisimme nähdä
elonkorjuun tapahtumia, me silloin saisimme odottaa ihanan toivomme
pikaista toteutumista. Ja sentähden, kun me nyt otamme huomioon kaikki
todistukset, joita nämä merkit antavat, nostamme silmämme ja iloitsemme
sen kirkkauden toivossa, joka on seuraava; sillä aamu tulee, vaikka
lyhyen, pimeän yön täytyy tulla väliin. Ja tämä ilo ei ole luonteeltaan
itsekäs; sillä Kristuksen seurakunnan vapautus ja ylentäminen tulee
olemaan enteenä koko suvun pian tapahtuvasta vapautuksesta suuren
orja-isännän, synnin, hirmuvallasta ja sorrosta, taudin varjoista ja
kivuista ja kuoleman vankilasta: "Sillä me tiedämme, että koko
luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa... odottaa... _Meidän
ruumiimme_ -- 'Kristuksen ruumiin' (Room. 8: 22, 23) -- _lunastusta"_;
koska, Jehovan järjestelyn mukaisesti, uutta asiain järjestystä ei
saateta pystyttää ennenkuin suuri hallitsija, Kristushenkilö
täydellisenä, Pää ja ruumis, kokonaan on tullut valtaan. Että pyhien
vapautus on tapahtuva joskus ennen vuoden 1914 loppua, on ilmeistä,
koska lihallisen Israelin vapautus, kuten saamme nähdä, on määrätty
tapahtuvaksi niinä aikoina, ja vallan nojalla käsketään silloin
vihastuneet kansat hiljenemään ja heidät pakotetaan tunnustamaan
Jehovan Voidellun valta. Siitä, kuinka paljon ennen vuoden 1914 loppua
Kristuksen ruumiin jäsenet tulevat kirkastettavaksi, ei meillä ole
aivan täsmälleen suoranaista tietoa; mutta aivan varmaan se _ei_ tule
tapahtumaan _ennenkuin_ heidän tehtävänsä lihassa on päättynyt; emmekä
myöskään saata pitää mahdollisena, että he tulisivat _viipymään_ täällä
kauan _senjälkeen_ kuin tämä työ on tullut suoritetuksi. Nämä kaksi
ajatusta edessämme, saatamme likimain laskea ajan, jolloin vapautus on
käsissä.
Samalla kuin on selviä viittauksia siitä, että muutamat ruumiin
elävistä jäsenistä saavat nähdä rajuilman nousevan ja saavat kantaa
osan vaikeuksista, joita se tuo tullessaan, on myöskin viittauksia,
ettei yksikään näistä tule elämään kokonaan sen läpi, tai edes
kauvankaan siinä. Mestarin sanat: "Valvokaa siis joka aika ja
rukoilkaa, että saisitte _voimaa paeta_ tätä kaikkea, joka on tuleva"
(Luuk. 21: 36), näyttävät viittaavan siihen. Ja kumminkin tiedämme jo
elävämme näiden vaikeuksien alkuajassa (nimikristillisen seurakunnan
vaikeuksien aikoja sen koettelemusten yhteydessä), ja että me pakenemme
monien, kaikilla tahoilla langetessa eksytyksiin ja epäuskoon. Me
pakenemme, mutta ei sillä tavalla, että meidät otettaisiin pois
vaikeuksien näyttämöltä, vaan sen kautta, että meitä tuetaan,
vahvistetaan ja ylläpidetään keskellä kaikkea, Jumalan sanan kautta,
joka on kilpemme ja suojamme. (Ps. 91: 4.) Myöntäessämme, että jotkut
ruumiin jäsenet samalla tavalla saattaisivat jäädä tänne aivan hädän
ajan loppuun asti ja olla mukana kaikissa ja kumminkin _sellaisella
tavalla paeta_ kaikkea tulevaa hätää, niin on siitä huolimatta selvää,
kuten uskomme, että ruumiin kaikki jäsenet ovat täysin vapautetut --
ylennetyt ihanaan tilaan -- ennenkuin hädän vaikeimmat ilmaukset
sattuvat -- senjälkeen kun ruumis on täydellinen ja ovi suljettu.
Vuosikausia olemme nähneet rajuilman pilvien kokoontumista: valtavat
sotajoukot ovat tarkastetut ja valmistautuneet otteluun, ja jokainen
uusi vuosi todistaa yhä nopeampaa edistymistä ennustettua käännettä
(kriisiä) kohti; ja kuitenkin, vaikka tiedämmekin, että vertoja vailla
oleva turmio pian on kaatava kaiken laillisuuden ja järjestyksen
anarkian ja hämmennyksen kuiluun, emme pelkää; sillä "Jumala on meillä
turvana ja väkenä, apuna hädissä, sangen koeteltuna. Sentähden emme
pelkää, vaikka maa [nykyinen yhteiskuntajärjestys] mullistuisi
[irtautuu liitoksista ja särkyy], ja vuoret [valtakunnat] meren pohjaan
kaatuisivat [laittoman ja hillittömän kansan keskuuteen]; pauhatkoot,
kuohukoot sen vedet [taistelevien puolueitten riidoista]; täriskööt
(pelosta ja epävarmuudesta) vuoret [valtakunnat] sen pauhusta
[enenevästä ja kasvavasta vallasta]." -- Ps. 46: 2--4.
"Onpa virta [Raamattu, totuuden ja armon lähde], joka jokinensa
ilahduttaa Jumalan kaupungin [Jumalan valtakunnan, seurakunnan -- sen
nykyisessäkin kehittymättömässä tilassa, ennen sen ylentämistä valtaan
ja kirkkauteen], Korkeimman pyhät asunnot [pyhäkön -- seurakunnan,
jossa Jumala näkee hyväksi oleskella]. Jumala on sen keskellä, ei se
horju; Jumala auttaa sitä aamun koitossa." -- Ps. 46: 5, 6.
Nykyisessä ajassa saamme kokea tätä luvattua apua nykyisten
tarpeittemme koko laajuuteen nähden sen kautta, että taivaallinen
Isämme antaa meille luottamuksensa, tutustuttaa meitä suunnitelmiinsa,
vakuuttaa meille suosiotaan ja ylläpitävää armoaan ja vielä tekee
meidät työtovereikseenkin. Tätä apua saamme kokea koko juoksumme
loppuun asti; ja silloin meitä autetaan vielä enemmän "muuttamalla"
korkeampaan olotilaan, johon olemme kutsutut ja jota kohti me kaikella
ahkeruudella ponnistelemme.
Vaikka voimmekin olla aivan varmat, ettei Kristuksen ruumiin viimeisten
elävien jäsenten "muuttuminen" tule tapahtumaan ennenkuin tehtävä, joka
niille on uskottu lihassa, on täytetty, niin tiedämme kumminkin,
niinkuin edellisessä luvussa on näytetty, että työmme pian
lakkautetaan, -- alussa vähitellen ja sitten kokonaan ja lopullisesti,
kun "yö tulee, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä." (Joh. 9: 4.) Ja
tämän "yön" synkeyden hälventää ainoastaan tuhatvuotispäivän
auringonnousu. Kun tehtävämme on suoritettu ja tämä yö kääriytyy
ympärillemme, voimme odottaa, emme ainoastaan rajuilman pilvien
synkkenevän, vaan myöskin kuulevamme ja tuntevamme kasvavat "tuulet",
jotka puhkeavat inhimillisten intohimojen rajuun hirmumyrskyyn -- hädän
pyörremyrskyyn. Silloin, kun olemme päättäneet meille annetun työn, on
meidän asiamme "seisoa", kärsivällisesti, kunnes "muuttumisemme"
tapahtuu. -- Ef. 6: 13.
Kuinka kauvan Herra sallinee antaa pyhiensä seisoa pakollisessa
toimettomuudessa hänen työnsä suhteen, emme tiedä, mutta luultavasti
ainoastaan niin kauvan, että usko ja kärsivällisyys tulevat
täydellisiksi. Tässä tulevat nämä hyveet täydellisimmin kehittymään,
koetelluiksi ja näkyviin. Tämä kärsivällisyyden koe tulee olemaan
seurakunnan lopullinen koe. Silloin Jumala auttaa sitä aamun [hänen
aamunsa] koitossa (Ps. 46: 6) -- ei sinä aamuna, joka on koittava
maailmalle, kun hän nousee Herransa kanssa vanhurskauden aurinkona,
vaan _hänen oman_ aamunsa koitossa; jossa hän tulee muuttumaan Herransa
luonnon kaltaiseksi. _Hänen_ aamunsa koittaa ennen tuhatvuotispäivän
aamua.
Että tämä synkkä yö jo on tulossa, sen näemme, emme ainoastaan
Raamatusta, vaan myöskin ajan synkistä merkeistä; ja seurakunnan
kohtalo silloin, mitä hänen ulkonaiseen rataansa tulee, näyttää olevan
piirretty Elijan ja Johannes Kastajan historian viimeisille lehdille,
jota ainetta jo on kosketeltu. [II Osa siv. 300, 307.] Toisen mestaus
ja pyörremyrsky sekä tuliset vaunut, jotka veivät pois toisen,
viittaavat todennäköisesti väkivaltaan Kristuksen ruumiin viimeisiä
jäseniä kohtaan. Kumminkaan ei Siionin tarvitse peljätä; sillä Jumala
on hänen keskellänsä ja auttaa häntä. Hänen vihkiytymisensä on
kuolemaan ja hänen etuoikeutenansa on uskollisuuden osottaminen: "Ei
ole oppilas opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä.
Oppilaan on siihen tyytyminen, että hänelle käy _kuten_ opettajalleen,
ja palvelijan siihen, että hänelle käy _kuten_ isännälleen." Matt. 10:
24, 25. "Suuren Baabelin" -- "kristikunnan" -- puolelta tullaan
luultavasti itsensä varjelemisen nimessä sortamaan totuuden
levittämistyötä vaarallisena sen järjestelmille, kun se näkee valtansa
politiikkaan, pappistoimintaan ja taikauskoisuuteen nähden vähenevän.
Ja luultavasti tulee tässä käännekohdassa Elijaluokka, joka viimeiseen
asti tulee julistamaan totuutta, kärsimään väkivaltaa, pääsemään
kirkkauteen ja pakenemaan tulevan suuren hädänajan vaikeimmat
purkaukset -- juuri asiain kireimmillään ollessa, kun aljetaan havaita,
että on pakko käyttää epätoivon keinoja Kristikunnan horjuvan
rakennuksen tukemiseksi.
Vaikka täsmällistä aikaa Kristus-ruumiin viimeisten jäsenten
vapahdukselle eli "muuttumiselle" ei ilmoteta, on se kumminkin
_lähimain_ ja jotakuinkin selvästi ilmaistu tapahtuvan _vähän sen
jälkeen_ kuin ovi suljettiin (Matt. 25: 10); sen jälkeen kuin totuus,
jota Baabel nyt alkaa pitää vihollisenaan, joka on omiaan aikaansaamaan
sen hävityksen, tulee olemaan yleisemmin tunnettu ja laajalle levinnyt;
sen jälkeen kun "rakeet" melkoiselta alalta ovat pyyhkineet pois
valheen turvan; ja senjälkeen kun tuhkan alla nykyään kiiluva ja
uhkaava viha totuuteen senkautta on herätetty niin väkivaltaiseen ja
niin yleiseen vastustukseen, että sen suuren työn enempi edistyminen,
jossa pyhät nyt työskentelevät, tehokkaasti pysähdytetään. Ja Jumala
tulee sallimaan tämän niinpian kuin kaikki valitut ovat "leimatut".
Mutta mitkä vaikeudet ikänä tai näennäiset onnettomuudet saattavatkaan
kohdata pyhiä, heidän vielä ollessaan lihassa, ja aikaansaada
pysähtymisen työssä, jonka suorittaminen on heille ruokaa ja juomaa,
niin lohduttautukaamme muistamalla, ettei meille saata tapahtua mitään
Isämme tietämättä ja hänen sallimattaan, ja että jokaisessa uskon ja
kärsivällisyyden koetuksessa hänen tarkotusperänsä on oleva kylliksi
niille, jotka pysyvät hänessä, ja joissa hänen sanansa pysyy.
Katsokaamme esiripun tuolle puolelle, ja pitäkäämme uskon silmä
kiinnitettynä korkean kutsun palkintoon, jonka Jumala on valmistanut
niille, jotka rakastavat häntä -- niille, jotka ovat kutsutut ja
uskolliset ja valitut hänen aivoituksensa mukaan. -- Ilm. 17: 14;
Room. 8: 28.
Kun me siten järkevästi ja Raamatun mukaisesti saatamme lähimain
päättää ajan ja asianhaarat, mikäli ne koskevat seurakunnan täydellistä
vapautusta, tulee sitä enemmän kysymys sen kirkastumisen _tavasta_ mitä
mieltäkiinnittävimmäksi. Ja jälleen käännymme jumalallisten lausuntojen
puoleen kysyäksemme neuvoa.
Ensiksi selittää Paavali: "_Kaikki_ me muutumme [elävät yhtähyvin kuin
kuolleetkin]: tämän katoavaisen on pukeutuminen katoamattomuuteen ja
tämän kuolevaisen on pukeutuminen kuolemattomuuteen; sillä liha ja
veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri
katoamattomuutta." Ja tämä "muuttuminen" kuolevaisuudesta
kuolemattomuuteen, niin vakuuttaa hän meille, ei tule tapahtumaan
asteettain tapahtuvan kehityksen kautta, vaan tulee se tapahtumaan
silmänräpäyksessä, "yhtäkkiä, silmänräpäyksessä", "viimeisen pasuunan
soidessa", joka nyt jo soi. [Katso II osa, 5 luku.] -- 1 Kor. 15:
51, 53, 50, 52.
Sitten tulee vielä järjestystäkin noudatettavaksi: toiset kirkastetaan
eli muutetaan ensin ja toiset jälkeenpäin. Kallis on hänen pyhäinsä
kuolema Herran edessä (Ps. 116: 15); ja vaikka useat heistä ovat
maanneet kauvan, niin ei kumminkaan yhtään ole unhotettu. Heidän
nimensä ovat kirjotetut taivaassa hyväksyttyinä jäseninä esikoisten
Seurakunnassa. Ja apostoli selittää, etteivät elävät, jotka jäävät
tänne Herran tulemukseen, suinkaan ehdi ennenkuin ne, jotka ovat
nukkuneet. (1 Tess. 4: 15.) Niiden, jotka nukkuvat Jeesuksessa, ei
tarvitse odottaa unessa, kunnes elävät jäsenet ovat juoksunsa
suorittaneet, vaan on Herramme ensimäisiä tehtäviä, kun hän ottaa
suuren valtansa, herättää ne heti. Ja siten menevät ne Kristushenkilön
jäsenet, jotka ovat nukkuneet, ensin kirkkauteen.
Tarkkaa vuosilukua nukkuvien pyhien herättämiselle ei suoraan ilmoteta,
mutta saattaa sen selvästi johtaa Herramme vertauksesta jalosukuisesta
miehestä. Ensimäiseksi työkseen teki jalosukuinen mies (joka esitti
Herraa Jeesusta), otettuaan vastaan valtakunnan ja tultuaan takasin,
tiliä palvelijainsa (seurakuntansa) kanssa, joille hänen viinitarhansa
oli uskottu hänen poissa ollessaan, ja palkitsi uskolliset. Ja kun
apostoli sanoo meille että Kristuksessa kuolleiden kanssa tehdään ensin
tili, saatamme syystä päättää että heidän palkitsemisensa alkoi heti
kun Herramme palattuaan otti suuren valtansa.
Sen vuosiluvun tunteminen, jolloin Herramme ryhtyi valtaansa
käyttämään, olisi sen ajan löytäminen, jolloin hänen nukkuvat pyhänsä
herätettiin henkiin ja kirkkauteen. Saadaksemme selville tämän on
meidän ainoastaan johdettava muistiimme rinnakkaisuus juutalaisen ja
evankelisen armotalouden välillä. Jos me katsomme taaksepäin esikuvaan,
näemme, että keväästä vuonna 33 j.K. kolme ja puoli vuotta juutalaisen
elonkorjuun alkamisesta (vuonna 29 j.K.), Herramme esikuvallisella
tavalla otti valtansa ja harjotti kuninkaallista virkaa. (Katso Matt.
21: 5--15.) Ja ainoa tarkotus tällä toimella oli nähtävästi osottaa
vastaavaa aikaa tässä elonkorjuussa, jolloin hän todellisuudessa
ottaisi viran, vallan, j.n.e., kuninkaana; nimittäin keväällä 1878,
kolme ja puoli vuotta hänen toisen tulemisensa jälkeen elonkorjuuajan
alussa, syksyllä 1874. Kun v. 1878 siten ilmotetaan aikamääräksi,
jolloin Herra alkoi ottaa itselleen suuren valtansa, on järkevää
päättää että hänen Valtakuntansa pystyttäminen alkoi silloin ja että
tällöin ensimäinen askel olisi hänen ruumiinsa, Seurakunnan
vapauttaminen, joista nukkuvat jäsenet tulevat olemaan ensimäiset.
Ja koska seurakunnan ylösnouseminen tapahtuu joskus tänä "lopun" eli
"elonkorjuu" aikana (Ilm. 11: 18), niin tuntuu meistä olevan mitä
järjellisintä ja täydellisessä sopusoinnussa koko Jumalan suunnitelman
kanssa otaksua, että kaikki evankelikauden pyhät apostolit ja muut
"voittajat", jotka ovat nukkuneet Jeesuksessa, herätettiin keväällä
1878 henkiolentoina, Herransa ja Mestarinsa kaltaisina. Ja koska me
sentähden päätämme heidän ylösnousemisensa todella tapahtuneen, ja että
niinmuodoin he niinkuin Herrakin ovat läsnä maan päällä, ei se seikka,
ettemme näe heitä, ole minään esteenä uskollemme, kun muistamme, että
he, samoin kuin heidän Herransa, nyt ovat henkiolentoja, ja niinkuin
hänkin, näkymättömät ihmisille. Ne seikat, että he ovat näkymättömiä,
ettei tavattu avonaisia ja tyhjiä hautoja, ja ettei nähty kenenkään
kävelevän kirkkomaalta ei ole minkäänlaisena esteenä niille, jotka ovat
oppineet tuntemaan mitä on odotettavissa -- sellaisille, jotka
käsittävät, ettei ylösnoussut Herra jättänyt reikää sen huoneen seiniin
jonne hän tuli ja josta hän meni ovien ollessa suljettuina; jotka
muistavat ettei kukaan nähnyt ylösnoussutta Lunastajaamme, paitsi ne
muutamat, joille hän erityisesti ja yliluonnollisella tavalla
_näyttäytyi_, jotta he olisivat hänen ylösnousemisensa todistajia;
jotka muistavat hänen näyttäytyneen erilaisissa lihan muodoissa
estääkseen näitä todistajia uskomasta, että hän vielä oli lihaa, tahi
että mikään niistä ruumiista, joita he näkivät oli hänen kirkas
henkiruumiinsa. Ne, jotka muistavat, että ainoastaan Saulus Tarsolainen
näki Kristuksen henkiruumiin ihmeen kautta, ja silloinkin menettämällä
näkönsä, vaikka eivät toiset lähellä olleet nähneet sitä, huomaavat
helposti, ettei se seikka etteivät he ole nähneet ylösnousseita pyhiä
luonnollisilla silmillään, enemmän kuin Herraakaan tässä elonkorjuussa,
eivätkä koskaan ole nähneet enkeleitäkään jotka koko evankelikautena
ovat olleet palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten,
jotka saavat autuuden periä [katso II osa, 5 luku.], mitenkään todista
heidän ylösnousemistaan vastaan.
Uskomme, että Valtakuntaa alettiin _pystyttää_ eli saattaa valtaan,
huhtikuussa 1878, perustuu, niinkuin huomattanee, samalle pohjalle kuin
uskomme, että Herra tuli läsnäolevaksi lokakuussa 1874 ja että
elonkorjuu alkoi silloin. Silloin alkoi "Herran huoneen vuori"
[valtakunta] olla "kukkuloita" [maan valtakuntia] korkeampi ja silloin
alkoi "Baabelin", kristikunnan, ja kaikkien maailman kansojen
tuomitseminen, ikäänkuin valmistuksena heidän lopulliselle
kukistumiselleen.
Eikä ole ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa sekään, että Seurakunnan
enemmistö on otettu ylös ja että ainoastaan kuninkaallisen papiston
viimeiset jäsenet "ovat elossa ja tänne jääneenä", sillä niinkuin
olemme huomanneet, ennusti apostoli että juuri tässä järjestyksessä
piti asiain tapahtua. Olla jälelle jääneiden joukossa ei ole mikään
häpeä; olla viimeinen niistä, jotka "muuttuvat", ei ole kunniatonta.
Useat raamatunpaikat osottavat, että viimeisillä ruumiin jäsenillä on
erityinen tehtävä suoritettavana esiripun tällä puolella, yhtä tärkeä
osa valtakunnan työstä kuin on kirkastettujen jäsenten tuolla puolen
esirippua. Kirkastetun Pään ja niitten ruumiin jäsenten, jotka ovat
esiripun tuolla puolella, valvoessa suuria muutoksia, jotka nyt jo
tapahtuvat ja joita tullaan panemaan toimeen maailmassa, ovat lihaan
jääneet jäsenet, Valtakunnan edustajia, julistaen suusanalla, kynällä,
kirjojen ja lentokirjasten kautta "hyvää sanomaa suuresta ilosta, joka
on tuleva kaikelle kansalle". He kertovat maailmalle siunattuja sanomia
Jumalan armollisesta aikakausisuunnitelmasta ja että aika on lähestynyt
tämän suunnitelman ihanalle täyttymiselle; ja he eivät ainoastaan osota
suurta lähestyvää hätää, vaan myöskin siunauksia, jotka seuraavat sitä
tuloksena Jumalan Valtakunnan pystyttämisestä maailmaan. Suuri ja
tärkeä-arvoinen työ on siis annettu jälelle jääneille jäsenille;
Valtakunnan työtä se todella on ja Valtakunnan ilot ja valtakunnan
siunaukset seuraavat sitä. Vaikkakin vielä lihassa ja täyttäen
eteenasetettua työtä uhrautumisen kustannuksella ja keskellä suurta
vastustusta, alkavat nämä jo mennä Herransa iloon -- jumalallisen
suunnitelman täydellisen käsittämisen iloon -- ja iloihin, jotka
seuraavat etua saada olla Herransa ja Lunastajansa yhteydessä
suorittamassa tätä suunnitelmaa ja tarjoamassa ijankaikkista elämää ja
ijankaikkisia siunauksia kaikille sukukunnille maan päällä.
Profetta Jesaja (52: 7) viittaa selvästi näihin sanomineen, "jalkoina"
eli Kristuksen ruumiin viimeisinä jäseninä lihassa, sanoessaan: "Kuinka
suloiset ovat vuorilla [valtakunnissa] ilosanoman tuojan _jalat_, joka
kuuluttaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa pelastusta
(vapahduksen); ja sanoo Siionille: Sinun Jumalasi _hallitsee
kuninkaana_. [Kristuksen hallitus, joka tuo _vapautuksen_, ensin
Siionille ja sitte koko huokaavalle luomakunnalle, on alkanut.] Kuule!
Vartijasi kaikki kajauttavat äänensä, kaikki riemuitsevat; sillä he
näkevät omin silmin [selvästi], kuinka Herra Siioniin palaa."
Haavotetut jalkaraukat, jotka nyt olette ihmisten ylönkatsomat, ei
kukaan muut kuin te itse saata täydelleen pitää arvossa etujanne. Ei
kukaan muu voi arvostella sitä iloa, joka teillä on nykyisen totuuden
julistamisesta, sanoessanne Siionille, että aika on lähestynyt
valtakunnan pystyttämiselle ja julistaessanne että Emanuelin vanhurskas
hallitus, joka pian alkaa, on siunaava maan kaikki sukukunnat. Mutta
vaikkakin Kristuksen "jalat" ja heidän nykyinen tehtävänsä ovat
ihmisten ylönkatsomia, panevat ruumiin kirkastetut jäsenet esiripun
tuolla puolella suurta arvoa heihin ja samoin heidän kirkastettu
päänsä, joka on halukas tunnustamaan sellaiset uskolliset Isänsä ja
kaikkien pyhien sanansaattajainsa edessä.
Jalkojen tehtävä, joka on melkoinen osa valtakunnantyöstä, tulee
suoritettavaksi. Vaikka yleisö vihaa heidän sanomaansa ja kohtelee
heitä epäluulolla, ja maailma ylenkatsoo heitä hulluina (Kristuksen
tähden) -- niinkuin kaikkien _uskollisten_ palvelijain laita on ollut
koko evankelikautena -- on heidän kumminkin, ennenkuin he kaikki ovat
"muuttuneet" ja yhdistetyt kirkastettujen jäsenten kanssa esiripun
tuolla puolella, ollen valtakunnan edustajia, jätettävä sellaiset
todistukset tästä valtakunnasta ja sen nykyisestä ja tulevasta
tehtävästä, jotka tulevat olemaan mitä arvokkaimpana valaistuksena
maailmalle ja kehittymättömille ja raskautetuille Jumalan lapsille,
jotka vaikka ovatkin vihkiytyneet Jumalalle, eivät ole juosseet niin
että olisivat voittaneet sen voittopalkinnon, jonka ylhäinen kutsu on
asettanut eteemme.
Älköön unohdettako, että kaikki, jotka kuuluvat "jalkoihin" tulevat
olemaan työssä julistamassa näitä _hyviä_ sanomia ja sanomaan
Siionille: "Sinun Jumalasi _hallitsee!_ -- Kristuksen Valtakunta on
alkanut!" Ja kaikki, jotka ovat totisia vartijoita, saattavat tänä
aikana nähdä selvästi, yhtenä miehenä, ja voivat yhdessä laulaa
Mooseksen ja Karitsan uutta laulua -- ennalleenasettamis-laulua, josta
selvästi kerrotaan, ei ainoastaan Mooseksen laissa, joka oli "tulevan
hyvän varjo", vaan myöskin Jumalan Karitsan selvemmissä ilmotuksissa,
joita Uuden Testamentin kirjat sisältävät -- sanoen: "Vanhurskaat ja
totiset ovat sinun tiesi." "Kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua."
Ilm. 15: 3, 4. Toinen toisensa jälkeen tulevat ne, jotka kuuluvat
"jalkojen" luokkaan, siirtymään esiripun toiselle puolelle nykyisestä
tilasta, jossa he, vaikkakin usein väsyneinä ja haavottuneena, aina
ovat riemua täynnä; -- "_muuttuvat_" äkkiä, silmänräpäyksessä,
kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, heikkoudesta voimaan, häpeästä
kirkkauteen, inhimillisistä elinehdoista taivaallisiin, maallisista
hengellisiin ruumiisiin. Heidän _työnsä_ ei tule lakkaamaan heidän
muuttuessaan; sillä kaikki ne, jotka katsotaan arvollisiksi tähän
muutokseen kirkkaudessa, ovat kirjotetut Valtakunnan palvelukseen jo
ollessaan esiripun tällä puolen, ainoastaan väsymys, vaivaloisuus
lakkaa muuttumisessa -- "He saavat levätä _vaivoistaan_, sillä (mutta)
heidän _tekonsa seuraavat heidän mukanaan_." -- Ilm. 14: 13.
"Muutos", joka tapahtuu näille "jalka"-jäsenille johtaa heidät samaan
yhteyteen ja kirkkauteen ja valtaan, johon ne jäsenet, jotka ovat
nukkuneet, jo ovat astuneet; he tulevat "temmattavaksi" maallisista
olosuhteista, yhdistettäviksi "yhdessä" "Herran kanssa _yläilmoissa_"
-- maailman henkisessä hallituksessa. Niinkuin jo on osotettu, [I Osa,
siv. 384] merkitsee tässä käytetty sana "ilma" _hengellistä hallitusta
ja valtaa_. Saatana on kauvan ollut "ilmavallan hallitsijan" (Ef.
2:2) asemassa ja on työ- ja hallitustovereinaan siinä käyttänyt monia
Baabelin suurista, jotka hänen sokaisemissaan eksytyksissä,
todellisuudessa luulevat tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta
aikanaan sidotaan nykyinen "ilmojen ruhtinas", eikä hän enää voi
pettää; ja nykyiset taivaat, suuri antikristusjärjestelmä, "häviävät
ryskeellä", uuden ilmojen ruhtinaan, todellisen, henkisen
hallitusmiehen, Kristuksen, ottaessa vallan ja pystyttäessä "uudet
taivaat" ja yhdistäessä kanssaan vallassa eli "ilmassa" morsiamensa,
evankelikauden "voittajat". Siten tulevat "uudet taivaat" astumaan
nykyisten "ilma"-valtojen sijalle. Mutta onko kaikkien kuoltava --
kaikkien, jotka kuuluvat "jalkoihin", jotka elävät ja ovat jääneet
jälelle Herran läsnäoloon? Kyllä, sillä he ovat kaikki vihkiytyneet --
"kuolemaan asti"; ja näistä on selvästi kirjotettukin, että heidän
kaikkien on kuoltava; ei ole ainoatakaan raamatunpaikkaa, joka
vastustaa tätä ajatusta. Jumala selittää profetan kautta: -- "Minä
sanoin: Te olette jumalia [mahtavia] ja kaikki Korkeimman [Jumalan]
_lapsia!_ Kuitenkin täytyy teidän KAIKKIEN KUOLLA _niinkuin ihmiset_,
ja kaatua niinkuin joku ruhtinoista" (ruots. k.). Ps. 82: 6, 7.
Sana, joka tässä on käännetty ruhtinaiksi, merkitsee päälliköitä eli
päitä. Aadam ja Herramme Jeesus ovat ne kaksi päätä eli ruhtinasta,
joita tarkotetaan. Kumpikin kuoli, mutta eri syistä; Aadam oman
syntinsä tähden, Kristus halukkaana uhrina maailman syntien edestä. Ja
kaikki Kristuksen seurakuntaan kuuluvat, hänen uhrinsa kautta
vanhurskautetut, _lasketaan_ vapaiksi Aadamin synnistä ja myöskin siitä
kuoleman rangaistuksesta, joka seuraa tätä syntiä, jotta he ottaisivat
osaa Kristuksen kanssa uhraajatovereina. Sellaisen Kristuksen
uhraajatoveruuden ominaisuuden perustuksella pitää Jumala pyhien
kuolemaa arvossa. (Ps. 116: 15.) Kristuksen ruumiin jäseniä pidetään,
kun he kuolevat, "kuolleena Kristuksen kanssa", _hänen kaltaisinaan
kuoleman kautta_. He kaatuvat niinkuin yksi ruhtinaista -- ei niinkuin
ensimäinen, vaan niinkuin toinen Aadam, "Kristuksen ruumiin jäseninä",
täyttäen sen mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista.
-- Kol. 1: 24.
Että lausetapa "jumalia", mahtavia, tässä paikassa käytetään kaikista
Korkeimman Jumalan lapsista, joista on tuleva kanssaperillisiä
Kristuksen Jeesuksen kanssa, käy selvästi ilmi Herramme viittauksesta
siihen. -- Joh. 10: 34--36.
"Teidän täytyy _kaikkien kuolla_ niinkuin ihmiset", mutta, "katso, minä
sanon teille salaisuuden: '_emme kaikki kuoloon_ (kuolossa) _nuku_'.
Kuolla on toinen asia, 'nukkua' eli olla tiedotonna, kuolleena, taas
aivan toinen asia." Jumalan todistus on siis, että kaikkien pyhien on
kuoltava, mutta etteivät kaikki tule nukkumaan. Herramme kuoli ja
nukkui sen jälkeen kolmanteen päivään, jolloin Isä herätti hänet.
Paavali ja toiset apostolit kuolivat ja "nukkuivat" siten levätäkseen
vaivoista ja väsymyksestä "nukkuakseen Jeesuksessa" ja odottaakseen
luvattua ylösnousemista ja osaa Valtakunnassa Herran toisessa
tulemisessa. Siitä seuraa siis että kun valtakunnan pystyttämisen hetki
oli tullut, silloin oli myös tullut hetki heidän ylösnousemiselleen.
Miksi heidän odotuksensa ja unensa jatkuisi _senjälkeen_ kun Herra oli
läsnä ja hänen Valtakuntansa aika oli tullut? Sellaiseen ei voi olla
mitään syytä, ja sentähden uskomme etteivät he enää "nuku", vaan että
nyt ovat nousseet ylös, ja että he ovat Herran kanssa ja hänen
kaltaisinaan. Ja jos heidän nukkumisensa kuoleman unessa ei enää ole
tarpeellista, ei myöskään ole tarpeellista että kukaan pyhistä, joka
nyt kuolee tänä Herramme _läsnäolon_ ja hänen valtakuntansa
pystyttämisen aikana "nukkuu" tai _odottaa kuolemassa_ ylösnousemista
jonain toisena aikana. Ei, Jumalalle olkoon kiitos! Elämänantaja on
läsnä; ja 1878 alkain, jolloin hän otti suuren valtansa ja alkoi ryhtyä
hallitukseen, ei kenenkään hänen jäsenistään tarvitse nukkua.
Niinmuodoin on kaikille "jalkoihin" kuuluville, jotka kuolevat tämän
vuosiluvun jälkeen kuoleman silmänräpäys muuttumisen hetki. He kuolevat
niinkuin ihmiset ja ihmisten tavoin, mutta _samassa silmänräpäyksessä_
tehdään heidät Herransa kaltaisiksi, heistä tulee henkiolentoja. Heidät
temmataan pois maallisista olosuhteista ollakseen aina Herransa kanssa
-- "ilmassa" -- Valtakunnan voimassa ja kirkkaudessa.
Senjälkeen kun Herramme oli täyttänyt inhimillisen luonteensa
uhraamisen, ja oli herätetty kuolemasta, muutettu henkiolennoksi hän
selitti: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä."
(Matt. 28: 18.) Ja sitten vasta kun kaikki Kristushenkilön jäsenet ovat
seuranneet Pään esimerkkiä ja täyttäneet uhraamisensa kuolemassa, tulee
Kristushenkilö täydelliseksi ja täydelleen puetuksi vallalla sitä
seuraavaa suurta ennalleenasettamistyötä varten.
Kuinka syvä tarkotus onkaan, tässä valossa katsottuna, lauseella:
"Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, _tästälähin_.
Niin, -- Henki sanoo -- he saavat levätä vaivoistaan, sillä (mutta)
heidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan." (Ilm. 14: 13.) Ei missään
paikassa Raamatussa esitetä kuolemaa missään merkityksessä
siunaukseksi, paitsi tässä ainoassa tapauksessa; ja tässä on tämä
tapaus erityisesti rajotettu ja sovellutettu erityiseen määrättyyn
aikaan -- "tästälähin". [Kun me jossain seuraavassa osassa tarkastamme
Ilmestyskirjan ihmeellisiä näkyjä, tullaan selvästi näkemään, että
aika, jota sana "_tästälähin_" osottaa, niinkuin tapahtumain kautta
ilmenee, läheisesti liittyy vuosilukuun 1878, minkä ilmaisevat tässä
kosketellut ennustukset.] Ja, huomaa, silloinkin on se siunattu
ainoastaan erityiselle luokalle -- "_ne kuolleet_, jotka kuolevat."
Tätä lausetta ei saa pitää erehdyksenä, vaan hyvin sattuvana ja
voimallisena kuvauksena siitä pienestä luokasta, jolle kuolema tulee
olemaan siunaus. "Hänen jalkansa" muodostavat tämän luokan. Ja niinkuin
jo on näytetty, jokaisen Kristuksen ruumiin jäsenen on päätettävä
uhrinsa todellisessa kuolemassa.
Ainoastaan nämä ovat _ne kuolleet_, jotka kuolevat. Jumala laskee
heidät jo kuolleiksi, ja heitä kehotetaan tekemään itsekin samoin:
"Niin tekin pitäkää itsenne synnistä _kuolleina_." Ei voida sanoa
muitten kuolleitten kuolevan paitsi tämän kuolleitten luokan, joiden on
päätettävä uhritiensä todellisessa kuolemassa.
Niin tulee Jumala auttamaan Siionia hänen aamunsa koitossa --
Kristuksen voiton ihanan päivän aamuna. Niin auttaa hän häntä nyt jo.
Yksitellen, maailman huomaamatta, alkavat pyhät muuttua ja yhtyä
riemuitsevan seurakunnan joukkoon; ja ne, jotka ovat viimeiseen asti,
julistavat ijankaikkista evankeliumia, kunnes ovi on suljettu ja kaikki
tilaisuus työhön on loppunut. Sitten tulevat he "_seisomaan_" uskossa
ja kärsivällisyydessä, odottaen muuttumistaan ja ottavat riemullisesti
vastaan vapahduksensa, minkä keinojen kautta Jumala sitten nähneekään
hyväksi sallia sen tapahtumisen.
Niin tulevat he pelastetuiksi vaikeuksien suuresta myrskystä, joka
seuraa heidän poislähtöään, sekä suojeltaviksi taistelun alkupuolella,
jossa _tuhannet yhtä_ vastaan, joka seisoo, lankeavat epäuskoon, ja
tulevat erilaisten eksytysten ruton voittamiksi. -- Ps. 91: 7.
Meidän on sentähden odotettava, että sitä mukaa kuin hädän aika
lähenee, totisen seurakunnan, nykyisessä tilassaan, Elijan,
Johannes-luokan, vaikutus ja luku on vähentyvä, jotavastoin
Kristushenkilö voitossa ja kirkkaudessa, sama ruumis esiripun toisella
puolella, tulee kasvamaan, niinkuin Johannes profetallisesti ilmotti.
-- Joh. 3: 30.
* * * * *