"TULKOON VALTAKUNTASI."
Valtakunnan merkitys. -- Ihmisluokkia, joiden mieltä se kiinnittää. --
Luokkia, jotka ovat vihamielisiä sitä kohtaan, ja miksi he ovat sillä
kannalla. -- Valtakunnan läheisyys. -- Sen taivaallinen ihanuus. -- Sen
nykyinen pystyttäminen.
Tärkein tapahtuma maailman historiassa on Jumalan valtakunnan
pystyttäminen ihmisten keskuuteen, Herran Jeesuksen ja hänen valittujen
kanssaperillistensä, Evankeli-seurakunnan voittajain, käsiin. Tämän
suuren tapahtuman, johon, kuten _Raamatun tutkistelujen_ edellisissä
osissa on osotettu, kaikki Jumalan lupaukset ja esikuvat osottavat,
näemme olevan ei ainoastaan hyvin lähellä, vaan välittömästi täytäntöön
käymässä. Ei kukaan niistä, jotka ovat heränneet huomaamaan nämä
asianhaarat, ja jotka oikein, tahi vaikkapa osittainkin, ymmärtävät
niitä, ja joiden sydämet ovat täydessä sopusoinnussa Jumalan suuren
aikakausisuunnitelman kanssa ja jotka näkevät, että tämä valtakunta
sovelluttaa Jumalan yleismaailmallista lääkettä, huokaavan luomakunnan
syntiä, kurjuutta ja kuolemaa vastaan, voi tuntea muuta kuin
mahdollisesti sellaista mielenkiintoa sen pystyttämisestä, sen ajasta
ja tavasta, että se nielee heidän kaikki muut harrastuksensa.
Kaikki, jotka empimättä luottavat sen rukouksen täyttymiseen, jonka
Herramme itse opetti meidät rukoilemaan -- "Tulkoon valtakuntasi,
tapahtukoon tahtosi maan päällä niinkuin se tapahtuu taivaassa" --
tuntevat vilkkainta mielenkiintoa pyyntönsä täyttymiseen nähden, jos
vain ovat rukoilleet sydämestä, hengessä ja totuudessa.
Saatamme nähdä, että maailmakin, jos se vaan saattaisi käsittää tämän
valtakunnan oikean luonteen, kohta lausuisi sen tervetulleeksi, minkä
se lopulta tekeekin, kauvan etsittynä siunauksena, joka tuo mukanaan
tuon kultaisen tuhatvuotiskauden kalliit edut, joita niin kauvan on
toivottu.
Eräs yleinen luokka voisi mahdollisesti kumminkin asettua tätä
vanhurskauden hallitusta vastaan. Tämä luokka käsittää kaikki, jotka
eivät rakasta rakkauden kultaista sääntöä ja jotka sen sijaan, että
rakastaisivat toisia niinkuin itseään, ovat taipuvaiset näkemään toiset
poljettuina, sorrettuina ja heidän oikeutensa ja vaivansa kohtuullisen
palkan ja hedelmän heiltä kiellettynä, voidaksensa itse elää
loistavassa tuhlaavaisuudessa, "hekumassa" (Jaak. 5: 1--9) enemmän kuin
sydän saattaa toivoa tai kohtuullisuus vaatia. Nämä pitävät kiinni
nykyisestä yhteiskunta-järjestyksestä ikäänkuin henki siitä riippuisi,
ja näyttävät vaistomaisesti kauhistuvan luvattua Messias-valtakuntaa.
Ja heissä ylläpitää toivo sitä ajatusta, ettei se koskaan tulisi,
niinkuin David sanoi: "Heidän sydämensä ajatus on, että heidän
huoneensa (perheensä) pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa
suvusta sukuhun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tuleman maan
päällä... Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin heidän
jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät." -- Ps. 49: 12--14.
Uskomatta tahi myös sivuuttaen profettain moninkertaiset todistukset
tästä valtakunnasta -- sillä se oli alati heidän aiheensa, josta
"Jumala on ammoisista ajoista puhunut (kaikkien engl. k.) pyhäin
profettainsa suun katitta" (Apt. 3: 21) -- näkyvät monet kauhistuvan
tätä valtakuntaa ja vaistomaisesti aavistavan sen totuuden, että, jos
Jumala pystyttäisi valtakuntansa, hallittaisiin sitä oikeudella; ja
että, jos käytettäisi oikeutta, täytyisi monen maan hallitusmiehen
vaihtaa paikkaa alamaistensa kanssa tahi kentiesi joutuisivat
vankeuteen; ja moni suuri, ylhäinen, imarreltu raharuhtinas tulisi
riisutuksi vääryydellä saavutetusta kunniastaan, maineestaan, ja
rikkaudestaan ja esiintyisi oikeassa karvassaan, epäjalona. Nämä
pelkäävät, vaikkeivät usko todistusta siitä, "Ettei ole mitään
peitettyä, joka ei tule ilmi, eikä mitään salattua, joka ei tule
tunnetuksi" (Matt. 10: 26). Ja yhdessä näiden epäjalojen kanssa --
näiden rikkauden ja vallan väärien taloudenhoitajien kanssa, jotka
lopultakaan eivät ole näiden varojen käyttämisessä "älykkäitä" kuten
se, jonka viisautta kiitettiin vertauksessa (Luuk. 16: 1--9) -- seisoo
vielä suurempi luokka, jota ilman he kaatuisivat. Tämä suuri luokka,
jolla kenties nykyään ei ole muuta kuin kohtuullinen osansa kunniaa,
virkoja, rikkauksia ja mukavuuksia, toivovat joskin hyvin heikosti,
että tulee vielä päivä, jolloin saattavat kieriä ylellisyydessä "halvan
kansan" kadehdittuina suojelusherroina. Nämä epäjalot, itsekkään
turhamaisuuden orjat ja vaihtelevan onnen leikkikalut! Ja näiden
joukossa -- oi! se on totta --- on muutamia, jotka kantavat Kristuksen,
hänen, köyhien ystävän, nimeä, ja huulillansa anovat ainoastaan
jokapäiväistä leipää ja hurskaalla pilkanteolla rukoilevat: "Tulkoon
valtakuntasi", vaikka he jokaisella sanallaan ja teollaan sekä
kohtelullaan kanssaihmisiänsä kohtaan osottavat, kuinka paljon he
rakastavat nykyistä väärämielistä hallitusta, ja haluten vääryyttä,
eivät he suinkaan mielellään soisi Kristuksen valtakunnan tulevan.
Omituista on -- päivänselvässä ristiriidassa siihen asemaan nähden,
jolle monet, jotka väittävät olevansa Jumalan lapsia, asettuvat -- että
usein tapaa moniaita sosialisteja ja muita, jotka hylkäävät kaiken
kirkollisen, ja sen kanssa liiankin usein Raamatun ja kaiken uskon
ilmotettuun uskontoon, mutta kumminkin todella käsittävät muutamia
vanhurskauden periaatteita, tunnustaen ihmisten yhteisen veljeyden,
j.n.e. kuten muutamat heidän kirjoistaan mitä kauniimmin osottavat. He
näyttävät odottavan ja tavottelevan sitä yhteiskunnan yhdenvertaisuutta
ja niitä yleisesti suotuisia olosuhteita, joita uudelleen ja uudelleen
luvataan Raamatussa tuloksena Kristuksen valtakunnan pystyttämisestä
ihmisten keskuuteen, kun Jumalan tahto on tapahtuva maan päällä. Ja
kumminkin, sosialisti raukat, näyttää pikemmin siltä kuin heidän
taistelullansa tasa-arvoisuuden puolesta suureksi osaksi olisi juurensa
heidän köyhyydessänsä ja tietoisuudessaan tavallisten mukavuuksien ja
etujen puuttumisesta kuin periaatteiden perustuksella; sillä annapas
jonkun heistä periä tahi ansaita suuri rikkaus, niin saattaa olla
melkein varma, että hän hylkää sosialistiset oppinsa.
Hyvin varoen on niiden pyhien vaellettava, jotka rukoilevat: "Tulkoon
valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi", jotteivät heidän rukouksensa olisi
ainoastaan huulien höpinää, johon heidän sydämensä ja elämänsä ei
ollenkaan yhdy. "Oman suusi mukaan olen tuomitseva sinut" on eräs mitä
enimmin sydäntä tutkiva ja ankara nuhde, jonka tuomari tulee lausumaan
muutamille, jotka ovat tunnustaneet olevansa hänen palvelijoitansa ja
ikävöivät hänen rakkaudesta rikasta ja oikeudenmukaista valtakuntaansa.
Asettakoot siis kaikki, jotka siten rukoilevat ja uskovat tulevaa
vanhurskasta hallitusta, nyt jo tekonsa ja sanansa sen oikeudellisten
säädösten mukaisesti, niin paljon kuin heidän vallassaan on.
Ne, jotka ovat omaksuneet edellisten osien opetukset, tulevat näkemään
ettei Jumalan valtakunta tule olemaan ulkonainen, näkyväinen
valtakunta, jolla on maallinen loisto, vaan valtakunta, jolla on
jumalallinen ihanuus ja voima. Tämä valtakunta on jo tullut toimivaan
valtaansa, vaikkei se vielä ole voittanut ja raivannut pois tämän
maailman valtakuntia, joiden vallanaika ei vielä ole kulunut loppuun.
Niinmuodoin se ei vielä ole _saanut_ täydellistä valtaa maallisen
herrauden yli. Sen pystyttäminen on nyt kumminkin tapahtumaisillansa,
kuten ajanmerkit ja myöskin ne ennustukset, joita on tarkastettu
edellisessä osassa, ja toiset, joita tarkastetaan tässä osassa,
osottavat.
Seuraavat luvut tulevat esittämään ennustuksia, jotka osottavat eri
asteita nimikristityn seurakunnan ja maailman valmistuksessa
valtakuntaa varten, ja kiinnittävät huomion muutamiin merkitsevimpiin
muutoksiin, joita on ennustettu tapahtuvan sen pystyttämisen aikana.
Mikään ei saata olla tärkeämpää tahi herättää syvempää mielenkiintoa
nykyään elävissä pyhissä, jotka ikävöivät perintö-osaa tässä
valtakunnassa, ja etsivät yhteistoimintaa Mestarin, Pääelonkorjaajan ja
Kuninkaan kanssa siinä työssä, jonka aika nyt on tullut ja joka nyt on
tapahtumaisillansa.
* * * * *