Komeasti kalustettu huone patruunan kotona. Perä- ja sivuovia. Oikealla
kirjoituspöytä, jossa on kirjoja: papereita y.m. Paavo ja Liisa
siistivät huonetta.
_Paavo_. Ne vasta oli kestit!.. Oli totta maar! En ole vielä eläessäni
niiden vertaista nähnyt. Mahtoi ne maksaa satoja?
_Liisa_. Vai satoja vaan! Sano toki tuhansia! Niin äärettömän hienot
päivälliset ja sitten suuret juomingit samppanjoineen... ilotulitukset
ja muut... ne vasta maksaa!
_Paavo_. Sanos muuta! Mutta kyllä mahtaakin nuori rouva olla
tyytyväinen kaikkeen siihen komeuteen, vaikka oliskin kuinka
vaativainen... Liekköhän tuo suomalainen, minusta hän on niin
ulkolaisen näköinen?
_Liisa_. Senköverran sinä tiedätkin! Johan kaikki kylän ämmätkin
tietävät, että patruuna toi rouvansa Helsingistä.
_Paavo_. Mutta voihan hän silti olla ulkolainen, onhan Helsingissä...
_Liisa_. Ei, kyllä hän on suomalainen, olenhan minä hänen kanssaan jo
ollut puheissa.
_Paavo_. Oli mitä oli, mutta suloinen hän on ja ihana, että...
sellaista ei moni etsimälläkään löytäisi.
_Liisa_. Kumma, kuu huoli tuommoisen miehen kuin patruuna...
_Paavo_. Mikäpäs hänellä olisi vikana...?
_Liisa_. Hm, tuommoinen sairaloinen vanhan pojan tupukka, tuskin
tervettä päivää näkee.
_Paavo_. Mutta tiedäppäs sinä, Liisa, että raha se on, joka veivaa...
sen voimaa ei voi vastustaa. Mikäpä on nuoren rouvan nyt elellessä? Hän
on kuin jumalan kukkarossa... ei tarvitse panna niin tikkua ristiin...
komentaa vaan toisia... syö, makaa ja huvittelee. Eikös sellainen elämä
kelpaa...?
_Liisa_. Niinpä taitaa olla. Vaan sellaiset ihmiset eivät muusta
pitänekään väliä, kunhan vaan on rahaa...
_Paavo_. Minkälaiset ihmiset? Mitä sinä sillä tarkoitat?
_Liisa_. Minä olen vaan kuullut vähän kummallisia huhuja nuoresta
rouvasta...
_Paavo_. Huhuja...
_Liisa_. Niin... olen kuullut kerrottavan, että hän ollut
kapakkalaulajattarena Helsingissä. Sellainen ammatti ei ole
kunniallista naiselle...
_Paavo_. Mitäpäs siitä, mutta nyt hän on rouva... ja oikein patronessa.
_Liisa_. Ja minä olen patronessan kamarineiti.
_Paavo_. Kamarineiti! Vieläpä mitä... sisäpiika olet -- et muuta.
_Liisa_. Silloin olet sinä renki...
_Paavo_. Minäpä olen parempi... olen "pitsentti" eli lakeija... se on
jotain se!
_Patruuna_ (tulee; hän on vanhahko, kivuloisen näköinen mies). Jaha,
onko kukaan käynyt tapaamassa minua tänään, Paavo?
_Paavo_. Ei, herra patruuna.
_Patruuna_. Jaha, vai ei ole. Jaha... saatte molemmat mennä. Ei, mene
sinä, Liisa, auttamaan rouvaa hänen pukeutuessaan. (Paavo ja Liisa
menevät). Jaha, mitäs minulla olikaan tehtävää? Jaha, tosiaankin!
(Istuutuu kirjoituspöydän ääreen ja selailee papereita). Jaha, nämä saa
työnjohtaja selvitellä, en nyt jaksa... ja eihän se ole ihmekään
sellaisten kestien jälestä. Mitähän ystäväni arvelevat? He lienevät
tyytyväisiä, sillä parempaa he eivät olisi voineet vaatia... Ja mitähän
pitävät he nuoresta rouvastani... oh, hän on kerrassaan hurmaava ja
hänellä on niin suloinen ääni... aivan enkelin ääni! Kunhan hänelle
vaan ei tulisi ikävä täällä maalla. (Soittaa. Paavo tulee). Jaha,
käskeppäs työnjohtaja puheilleni!
_Paavo_. Hetipaikalla, herra patruuna!
(Menee).
_Patruuna_. En ole pitkään aikaan joutanut pitämään huolta
liikkeestäni... hääpuuhissa kului paljon aikaa ja paljon on sill'aikaa
asioita karttunut. Tänne on luultavasti ostettu viljaa... ja sekin on
kuulemma viime aikoina kallistunut... Talonpojat tahtoisivat nylkeä
aivan tavattomia hintoja ja työnjohtaja ei osaa heidän kanssaan
kunnolleen tinkiä... tarvitsisin apulaisen, joka osaisi tehdä kauppoja
ja hoitaa liikettä... terveyteni ei salli minun itseni ryhtyä työhön.
(Työnjohtaja tulee). Jaha, kas niin, tarvitsee vähän puhella kanssanne.
_Työnjohtaja_. Pyydän toivotta onni härra patruunalle hään johdosta!
(Kumartaa).
_Patruuna_. Kiitos! -- Tänne oli tuloksemme järjestetty kaunis
vastaanotto... kenen toimesta se oli ja kuka oli laittanut
kunniaportit?
_Työnjohtaja_. Kaikki töömeehet laitta... naiset teki köynnös.
_Patruuna_. Jaha, Jaha... Viekää työväestölle lämpimät kiitokseni
omasta ja etenkin rouvani puolesta... hän oli hyvin tyytyväinen
vastaanottoon.
_Työnjohtaja_. Mine ole onnellinen... kaikki töömeehet kiittä...
_Patruuna_. Onko työväkeä kestitty määräykseni mukaan?
_Työnjohtaja_. Juu... aivan kuin herra patruuna käske.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Kestittäköön heitä vielä tänään. Saatte antaa
lomaa puolelta päivältä ja varastosta saatte ottaa olutta niinpaljon
kuin haluatte... tässä on rahaa muihin virvokkeihin. (Antaa
lompakostaan setelin). Pitäkää iloa ja laulakaa!
_Työnjohtaja_. Kaikki töömeehet kiittä härra patruuna. Mutta mine pyytä
anteeksi, mine pite anta joku papperi härra patruunalle, anteeksi, kun
mine vaiva.
(Antaa papereita patruunalle.)
_Patruuna_ (Silmäilee papereita jonkun aikaa). Jaha, jaha... Kuka nämä
on kirjoittanut?
_Työnjohtaja_. Mine apulainen, Eettu Kanttola...
_Patruuna_. Jaha, jaha... Erittäin hieno käsiala!... Ja tekö olette
tehneet nämä kaupat?
_Työnjohtaja_. Hän teke kauppa möös... hän osa hyvästi tinkki
talonpoika kans...
_Patruuna_. Jaha, jaha... tämähän on vallan mainiota! Tynnyri rukiita
kolmella korilla olutta... ja entäs nämä muut vielä! Sellaisia kauppoja
ei tee joka mies. Hän kelpaisi vaikka työnjohtajaksi.
_Työnjohtaja_. Mutt' hän ei ossa prykkätä olvi...
_Patruuna_. Tosiaankin niin taitaa olla, mutta hän on tehnyt edullisia
kauppoja... hän on nerokas poika. Mikä hänen nimensä taas olikaan?
_Työnjohtaja_. Eettu Kanttola...
_Patruuna_. Jaha, jaha... Kantola!... Käskekää tänne tuo Kantola, minä
tahdon hänet palkita.
_Työnjohtaja_. Meinako patruuna teke Kanttola töönjohtaja, mutt' mine
sano, ett hän ei ossa prykkätä olvi...
_Patruuna_. Teidän ei tarvitse pelätä... voinhan minä hänet muutenkin
palkita.
_Työnjohtaja_. Kuten härra patruuna käske.
(Menee).
_Patruuna_. Minä tarvitsen apulaisen... ja hän on siihen sopiva... olen
kiitollinen hänelle ja sen tahdon vielä osoittaa... hänet otan
konttoristikseni. (Rouva ja Liisa tulevat; Liisa menee ulos toisesta
ovesta. Iloisesti.) Jaha, jaha... No hyvää huomenta, pikku rouvani!
Kuinka vietit ensimäisen yösi täällä, Ellen?
_Rouva_. Erinomaisesti! Nukuin erittäin hyvin.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Se on sangen hauskaa! Toivon, että viihdyt
täällä hyvin.
_Rouva_. Kyllä luulen viihtyväni... onhan täällä kauniit seudut. Tuo
tehdas ehkä alussa häiritsee, mutta siihenkin ajan pitkään tottuu...
Mutta emmehän me kauan täällä olekaan, vai kuinka, Alfred? Matkustamme
ulkomaille, sinunhan täytyy hoitaa terveyttäsi... Ulkomailla on paljon
kuuluisia kylpypaikkoja ja siellä kyllä tulet terveeksi...
_Patruuna_. Niin, niin, mutta emme nyt ainakaan kohta voi matkustaa,
emme voi...
_Rouva_. Miksi emme voisi jo heti? Parempi olisi kuta pikemmin...
voithan esimerkiksi myödä tehtaan.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Niin, niin, älähän nyt hermostuta minua...
_Rouva_ (Erikseen). Hermostuuko hän niin vähästä?
_Patruuna_. Tänne tulee nyt työnjohtajan apulainen, jos et tahdo olla
läsnä, niin mene huoneeseesi siksi aikaa.
_Rouva_. Miksikä niin? Minä tahdon myöskin oppia tuntemaan työväkeä,
voinhan minä olla täällä.
_Patruuna_. Jaha, jaha... No se on tavallaan hyvä... hän on nerokas
poika. Otan hänet ehkä konttoristikseni, jos sinä suostut. Kun hänen
nyt aluksi pitäisi työskennellä tässä huoneessa ja hän siis tulisi
usein olemaan sinun näkyvissäsi, niin en tahdo ottaa häntä, jos hän on
sinusta vastenmielinen.
(Eetu tulee sisään.)
_Eetu_ (Kumartaa; kainosti). Patruuna kutsui minua...
_Patruuna_ (Katselee pitkään Eetua). Jaha, jaha... Tekö olette Eetu
Kantola?
_Eetu_. Niin, herra patruuna.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Tahdon esittää teidät rouvalleni! (Rouva
kättelee Eetua, joka on aivan hämillään). No, ei pidä kainostella,
herra Kantola! Käykää istumaan, tahdon vähän puhua kanssanne.
_Rouva_ (Patruunalle). Minä suostun, voit ottaa tämän nuoren miehen
apulaiseksesi. (Erikseen). Tuo sama miellyttävä poika tarjosi minulle
kukkavihkon, kun tulimme.
(Istuutuvat).
_Patruuna_. Te olette tehneet hyviä kauppoja herra Kantola, eikö totta?
_Eetu_. Niin, olen ostanut jonkunverran viljaa...
_Patruuna_. Jaha, jaha... Sellainen kaupanteko on minulle hyvin
edullista... te olette saaneet viljaa erittäin halvalla, se todistaa
teillä olevan kykyä kauppa-asioihin... ja teillä on mainio käsialakin.
Minulla on nykyään liian paljon työtä yksinäni ja sitäpaitsi olen jo
vanha ja...
_Rouva_ (Erikseen). Liiankin vanha.
_Patruuna_. ... hermostunut. Olen päättänyt nyt ottaa itselleni
apulaisen, te lienette siihen toimeen sopiva. Siis otan teidät...
saatte tehdä kaupat oman mielenne mukaan ja hoitaa kaikkia muitakin
liikeasioitani.
_Eetu_. Mutta se olisi liian suuri kunnia...
_Patruuna_. Te sen ansaitsette, jos nimittäin itse haluatte... Enhän
minä tietysti voi pakoittaa. Miettikää asiaa... kykyä teillä kyllä on.
_Eetu_ (Iloisena). Minä otan vastaan tarjoomanne toimen ja koetan
toimia parhaani mukaan... kiitän samalla luottamuksestanne, herra
patruuna.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Ei mitään kiittämistä, ansionne vaan täten
palkitsen. Nyt aluksi saatte työskennellä tässä huoneessa, kunnes
saamme rakennetuksi erityisen konttorihuoneuston.
_Rouva_. Mutta sehän on tarpeetonta... uuden rakentaminen tuottaisi
sinulle vaan turhaa huolta... onhan meillä kylliksi huoneita, tämä
huone voi aivan hyvin olla konttoorihuoneena.
_Patruuna_. Minusta on aivan yhdentekevää, kuten vaan tahdot... ja mitä
te siihen sanotte, herra Kantola?
_Eetu_. Kuten vaan herra patruuna tahtoo.
_Rouva_. Toivotan teille onnea alkavassa toimessanne ja toivon, että
hyvin siinä viihdytte.
(Patruuna soittaa, Paavo tulee).
_Eetu_. Nyt saan ehkä mennä...?
_Patruuna_. Ei, ei, istukaa, että saamme juoda onneksenne. Tuo kaksi
pulloa parasta viiniä, Paavo, ja lasit!
_Paavo_. Kuten käskette, herra patruuna.
(Menee).
_Patruuna_. Viinivarastoni on oivallinen, vai mitä arvelet, Ellen?
_Rouva_. Kyllä todellakin! Eilen illalla join tokaieria, se oli
parasta, mitä koskaan olen maistanut... kyllä tekin pidätte siitä,
herra Kantola.
_Eetu_. En ole koskaan maistanut viiniä...
_Rouva_. Mitä! Ettekö ole koskaan maistaneet viiniä?
_Patruuna_. Se ei ole ihme, täällä maalla on paljon sellaisia.
_Rouva_ (Erikseen). Siis vielä aivan viaton! (Ääneen). Silloin ette
vielä ole nauttineet elämästä... Mitä olisi minun elämäni ilman viiniä?
(Paavo tuo tarjottimella kaksi pulloa ja lasit).
_Paavo_. Täällä on herra Virtala, hän tahtoisi tavata herra patruunaa.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Siis lisää seuraa. Käske hänet sisään.
(Paavo menee).
_Rouva_. Kuka hän on? Tunnenko minä hänet?
_Patruuna_. Kauppias Virtala, etkö muista? Hän oli täällä eilen
illalla.
(Virtala tulee).
_Virtala_. Anteeksi, taisin tulla sopimattomaan aikaan?
_Patruuna_. Jaha, jaha... Ei suinkaan, ei suinkaan... olkaa hyvä ja
käykää istumaan... tämä nuori herra on konttoristini Kantola ja rouvani
te jo tunnette.
_Virtala_. Minulla oli onni tulla esitellyksi rouvalle eilen illalla.
Vielä kerran kiitän hauskasta illasta...
_Patruuna_ (Kaataa lasiin). Juokaamme malja apulaiseni onneksi! Toivon,
että aina voisin olla teihin tyytyväinen. (Toiset ottaa lasinsa, paitsi
Eetu). No, ettekö tahdo kilistää?
_Eetu_ (Epäröiden). Mutta...
_Rouva_ (Houkuttelevasti). Mutta tämähän on vaan viatonta viiniä,
ottakaa minä pyydän.
_Virtala_. Niin, eihän tämä vaarallista ole.
(Eetu ottaa lasinsa).
_Rouva_. Tämä on erinomaista! (Kaikki kilistävät Eetun kanssa ja
juovat). Kas niin, nyt teitte mielikseni, herra Kantola. Mutta
juokaamme vielä meidänkin onneksemme!
(Täyttää uudelleen lasit, juovat).
_Virtala_. Sinä olet onnistunut saamaan mainiota tokaieria, olet
luultavasti suoraan tuottanut ulkomailta?
_Patruuna_. Jaha, jaha... Juu minulla on hyvin varustettu viinikellari.
_Virtala_. Kieltämättä oivallinen. Mutta minulla olisi eräs tärkeä
asia, voisinko saada puhua kahdenkesken?
_Patruuna_. Jaha, jaha... Voimmehan siirtyä toiseen huoneeseen.
(Menee Virtalan kanssa).
Rouva: No miltäs viini tuntuu ensikerralla?
_Eetu_. Kyllä tämä on hyvää. (Rouva täyttää taas lasit).
_Rouva_. Teidän pitää saada enemmän viiniä... se on terveellistä.
Maljanne, herra Kantola! (Juovat). Olkaamme ystäviä... jos minulle
tulee täällä ikävä, niin keksikää te jotain huvia, niinhän, herra
Kantola!
_Eetu_. Kyllähän maallakin huvia löytyy, metsästysretkiä, veneretkiä...
_Rouva_ Niin tosiaankin, te saatte järjestää jonkun retken... ehdotan
heti herroille jotain huvia...
(Menee samasta ovesta kuin edellisetkin).
_Eetu_. Isä oli oikeassa! Täällä on viettelyksiä... Noin kaunista
viettelijää ei voi vastustaa... eikähän minun olisi sopinutkaan
kieltää... Olen nyt heidän palveluksessaan.
Esirippu laskee.