(7/3 1886.)
Vapaus, rakkaus -- ne
Loi Palokuntamme!
Ja kuin ennen isiä ne edest' isänmaan
Sotaan vaati, niin ne myöskin meitä voittamaan
Pyhäst' innostavat siinä, missä turmion
Uhkaa tuoda luonnonvoimat, nousseet raivohon.
Meidän tehtävämme on
Tulta vastaan taistohon
Käydä -- murtamaan sen väkivalta!
Ja on yhtä, kenen omaa vaara kohdannee:
Jokaist olla tahdomme vain puoltamassa me!
Vaikka milloin, vaikka missä tuli irti ois,
Aina riennämme me sitä sortamahan pois!
Emme vaadi palkkaakaan,
Emme kunniatakaan!
Vapaus, rakkaus -- ne
Ovat velvoittajamme!
Niille sekä niiden tähden me vaan toimitaan!
Kuule! tuolla hätäkello alkaa kaikumaan...
Vaara yltyy... Savu, liekki nousee hirmuinen
Mutta katso! lippumme jo siell' on liehuen:
Kaikki uljaat poikaset
Sini-, puna-lippuset
Sekä vihreät on ottelussa.
Ruisku pärskyy... Taisto tuima ilmi leimahtaa...
Mutta voitto lopulta se meille toki saa!
Sijassa nyt hädän, tuskan on vaan siunaus!
Voittolippumm' ympärillä ilo, riemastus! --
Pelko pois! Me aina vaan
Valppahina varjellaan!
Vapaus, rakkaus -- ne
Ovat ihanteinamme!
Myöskin ahkeruus ja into sekä uhraus
Kultakirjaimilla, veljet, ynnä urheus
Lippuumme ja sydämiimme aina olkohon
Leimattuina uskollisest' asti kuolohon!
Meissä yksimielisyys
Asukoon ja ylevyys!
Kaikki työmme saakoon yhteiskunta!
Mutta vaikka valamme on tulta vastustaa,
Kuitenkin me lemmentulta, armas isänmaa,
Rinnoissamme viritämme sua kohtahan
Puhtaan palamahan lieskan -- sammumattoman! --
Eläköhön ainiaan
Palokunta, isänmaa!