KIHLATUILLE.

(T.K:lle ja T.W:lle syksyllä 1883)

Pait isänmaata, Jumalaa ja vanhempiamme

Viel' yhtä ylistelemme ja kunnioitamme,

Pait niitä viel' yks' lämmittää ja meitä tenhoaa

Ja mielemme se valloittaa ja meitä hurmoaa.

Se vaikka tuntematon on, sen kaikki tunnemme

Ja sille kaikki nöyrrymme ja siihen suljemme

Kaikk' kaikki, mitä pyhäks' on meiss' arvosteltavaa --

Ja siltä saamme kaikki me, se kaikki meiltä saa. --

Sit' taivaalt' usein pyydämme ja sitä anomme

Ja salainen se ainiaan on meidän toivomme...

Sen voim' on suuri, verraton -- luo taivahaksi maan,

Sen nim' on sulosointuinen -- se lemmeks' sanotaan.

* * *

Lempi syntyi Jumalasta --

Luojan on se huokaus --

Tuolta, tuolta taivahasta

Kotoisin on rakkaus.

Siksipä se onkin suuri,

Siks' sen valta verraton,

Ikivoimast' alkujuuri

Kun sen sulolahjan on.

Lempi sydäntä kun kaksi

Yhdistävi yhtenen,

Silloin maa se taivahaksi

muodostuvi muuttuen.

Kaiken silloin ihanaksi

Näkee lempiväiset nuo,

Tiet ja polut kukkivaksi

Lemmen ihmevoima luo.

Päiväpaiste heill'on aina,

Eikä myrsky rajumoi,

Kohtaloissa riemukkaina

Kaikissa he olla voi.

Lähemmäksi jumaluutta

Lempensä se heidät vie;

Kohden ijankaikkisuutta

Rakkaushan onpi tie.

Tunne yhtyy tuntehessa,

Lempi yhtyy lempehen,

Sielun sieluun sulaessa,

Sydän yhtyy syömmehen.

Toinen toisen täydentääpi --

Kahdest' yksi tullut on.

Sydän syömmen ymmärtääpi --

Oi, on elo verraton!

* * *

Pois jo kesä mennyt onpi meiltä kokonansa,

Visertele oksalla ei lintu laulujansa.

Nurmi surkastunut on ja lehti kellastunna,

Kedon kukka loistava on mullaks' muuttununna.

Mutta elonkevät Teill' on kaunihimmallansa,

Kumpainenkin Teist' on vasta päässyt umpustansa --

Määrätönnä karkelevi lento sielujenne,

Utukuvia on täynnä vielä toivehenne.

Niin -- Teill' elonkevät on ja lemmen aamurusko...

Onnestanne ei Teill' ole "luulo", vaan on "usko"...

Kihlatut Te ootte! -- Taivas Teille aukeaapi...

Lempi kukkamaailmansa Teille lahjoittaapi.

Elonkevät, lemmenkevät Teille vihannoipi,

Syksy kesäks' vaihtuvi ja leivon laulu soipi.

Kangastus ik'ihanuuden täyttää sydämenne,

Toivo sulokuviansa kutoo lempehenne.

Autuus Teill' on toisissanne! Kirkast' elämänne

Olkohon ja kirkastakaa sitä lemmellänne!

Usko, Toivo, Rakkaus -- ne olkoot osananne,

Taivahainen armoillansa Teidän auttajanne!

Kynäelmiä I · 第 24 / 50 题