(Kauppeliinin sali. Huone on upeasti mutta, mauttomasti sisustettu.
Oikealla etualalla punainen samettisohva, sen edessä pöytä, pöydän
ympärillä tuoleja, sohvan takana kasveja. Oikealla nurkassa ovi,
joka johtaa ruokasaliin ja kyökkiin. Sohvan ja oven välissä on akkuna,
jossa on katupeili. Vasemmalla etualalla uuni, etumainen ovi vie
rouva Kauppeliinin ja Eveliinan huoneisiin, takimainen ovi
Kauppeliinin työhuoneeseen, ovien välissä on pianiino. Siellä täällä
pikkupöytiä, joiden väri ei sovi punaisen sohvan väriin. Seinillä
väripainostauluja.)
(Rouva Kauppelin istuu sohvassa kutoen sukkaa, Eveliina istuu ikkunan
ääressä katsellen katupeilistä.)
_Rouva Kauppelin_: Eveliina!
_Eveliina_: Mitä, mamma!
_Rouva Kauppelin_: Aina sinä vaan kurkistelet katupeilistä.
_Eveliina_: Mutta se on niin hauskaa ja samalla fiiniä, kuten mamma
sanoo.
_Rouva Kauppelin_: Fiiniähän se on ja kannattaahan meidän yhtä hyvin
kuin muidenkin käyttää katupeiliä. Mutta saisit sinä tehdä jotain
muutakin, ompelisit koruompelustasi.
_Eveliina_: Minä näen kaikki meidän kadulla kulkevat ihmiset aina
torille saakka, eivätkä ne voi nähdä minua, eikös se ole hauskaa.
Hahhaa.
_Rouva Kauppelin_: Mitä sinä taas naurat. Aina sinä naurat, ei se sovi
sivistyneelle tytölle.
_Eveliina_: Tuolla kulki tohtori Keino ihan kuin pitkä haikara,
silmälasit otsalla ja nenä pystyssä.
_Rouva Kauppelin_: Eveliina! Varo kieltäsi, tohtori Keino on oppinut
mies, ja meillä käy vaan hienoa väkeä. Sinun pitäisi häntä
kohteliaammin kohdella, kun hän käy perheessämme vierailulla.
_Eveliina_: Mutta kaupungilla puhutaan, että Keino on Saksassa leivottu
tohtori.
_Rouva Kauppelin_: Sitä parempi.
_Eveliina_: Hahhaa! (nostaa viisi sormea ilmaan.)
_Rouva Kauppelin_: Mitäs sinä taas!
_Eveliina_: Urkuri Virtanen nosti viisi sormea ilmaan. Ai, nyt minä
muistan, minullahan on harjoitustunti viideltä.
_Rouva Kauppelin_: Niin sinun, Eveliina, pitäisi enemmän soitella,
meillä kun on ihan uusi pipaniinokin.
_Eveliina_: Pianiino, mamma. Et sinä usko, kuinka pitkiä ja ikäviä ne
variatsioonit ovat, uh, mutta urkuri on hauskan reipas mies.
_Rouva Kauppelin_: Urkuri, hm.
_Eveliina_: Mutta kas tuolta tulee täti Sesilia, se vanha tuuliviiri.
Ikävä ihminen ja lörpöttelee niin kauheasti.
_Rouva Kauppelin_: Vai kampreerska. Niin, mutta hänen isänsä oli
aatelismies ja sitä paitsi tietää hän aina uutisia. Tosin käy hän
hiukan kuluneissa vaatteissa, mutta käytös on moitteeton. Taskurahoja
kai taas on lainaamassa. Mutta hän on sentään kampreerska. Hänen
miehensä kampreeri oli yhdessä papan kanssa kuvernöörin päivällisillä.
(Ovikelloa soitetaan.) Mene avaamaan, Eveliina!
_Kamreerska_: Päivää, rakas herttainen Augusta. Päivää Eveliina!
(Syleilee rouva Kauppeliinia.)
_Rouva Kauppelin_: Päivää, hyvä oli, ettäs tulit. Minä juuri tässä
äsken sanoin, että missä se meidän kampreeskamme viipyy, kun ei meillä
käy.
_Kamreerska_: Rakas Augusta, voi kuinka sinä olet hyvä. Mutta minä olen
ihan hengästynyt.
_Rouva Kauppelin_: Istuhan kultaseni!
_Kamreerska_: Kiitos, rakas... Oi, kuinka minä olen juossut, ensin
kävin nikkarilla, minun kalliin äitini mahonkisängyn jalka oli
katkennut, sitten kävin minä ostamassa lankoja, sitten makkarapuodissa,
sitten apteekissa, sillä naapurin koirat ovat repineet Pikun
pahanpäiväiseksi, sitten kävin minä tohtori Keinon luona, hän pyysi
minua lausumaan erästä raittiusrunoa, jonka hän aikoo sepittää, hän
lähetti paljon terveisiä.
_Rouva Kauppelin_: Sehän oli kovin hauskaa.
_Kamreerska_: A propos. Tiedätkös kun kaupungilla liikkuu ainakin neljä
vaalilistaa ja ainakin yhdellä listalla on sinun miehesi nimi. Saan
onnitella.
_Rouva Kauppelin_: Andersia on yritetty jo kaksi kertaa, tokkopa
nytkään onnistuu.
_Kamreerska_: Kolmas kerta toden tekee. Ole huoleti.
_Rouva Kauppelin_: Mutta Anders epäilee itse ja hän on niin levoton.
Viime yönä hän hikoili ja potki kaikki lakanat lattialle eikä saanut
ollenkaan unta silmiinsä, sillä tänäpäivänähän se kunniallinen vaali
tapahtuu. Jo varhain nousi hän lukemaan kunniallisia asetuksia.
_Kamreerska_: Kunnallisia asetuksia, tarkoitat.
_Rouva Kauppelin_: Anders on tiedonhaluinen, siivo mies, mutta se minua
harmittaa, että hän käy Väinölän klubissa -- kokouksissa muka. Sieltä
palatessa Andersin henki aina hiukan leyhkää.
_Kamreerska_: Niin, niin, se Väinölän klubi turmelee koko kaupungin!
_Rouva Kauppelin_: Muistatko vielä, mitä kuvernööri sanoi Andersille
markonkipäivällisillä... niin, olihan sinunkin miehesi siellä mukana.
Kuvernööri taputti olalle ja sanoi: "Karvari on yks hyvä mees" ja kun
Anders kumarsi ja häneltä ratkesi housunsauma, hm, sanoi kuvernööri:
"ei se mitää teke, hyvä mees!" -- Mutta Eveliina, mitäs sinä siinä
töllistelet, mene sanomaan, että Miina keittää kahvia!
(Eveliina oikealle.)
_Kamreerska_: Sinun tyttäresi on pulskistunut.
_Rouva Kauppelin_: Niin, Eveliina syö kuin hevonen eikä se ole hienoa,
muut tytöt pelkäävät lihoovansa, mutta Eveliina sille vain nauraa.
Oikein minä olen tuskissani sen tytön tähden. Oppia olen minä koettanut
hänelle hankkia. Kolme vuotta kävi hän tyttökoulua, mutta siihen se
jäi.
_Kamreerska_: (Pisteliäästi.) Jäi toiselle luokalle.
_Rouva Kauppelin_: Mitä? Niin. Mutta on opettajissakin syytä. Vaivaavat
liiaksi tai katsovat sormien läpi. Eveliina ei ollut mikään
lillioppilas. Mutta viisi siitä, saa hän opetusta kotonakin, urkuri
antaa pinaniinotuntia ja sitten minä olen ajatellut, että jos tohtori
Keino antaisi opetusta ruottin kielessä.
_Kamreerska_: (Pisteliäästi.) Ahaa! Sinusta sopisi tohtori Eveliinalle
ehkä muuksikin kuin vaan opettajaksi.
_Rouva Kauppelin_: Voi, tokiinsa, oletko sinä ajatellut, että
Eveliina...
_Kamreerska_: Pääsisi tohtorinnaksi, niinkö?
_Rouva Kauppelin_: Voi, rakas Sesilia, ihan niinkuin minäkin olen
ajatellut.
_Kamreerska_: Mutta Keino on, niin sanoakseni, liian vakava nuorelle
tytölle. Kypsyneempi nainen hänelle paremmin sopisi.
_Rouva Kauppelin_: Mutta kyllä minä sen niin olen katsonut, jos vaan
tohtori...
_Kamreerska_: (Itsekseen.) Minun tohtoriniko tänne vävyksi, hoo!
(ääneen) Kyllä minä puolestani tiedän, mihin päin hän tähtäilee, sen
varmasti tiedän.
_Rouva Kauppelin_: Voi, Sesilia, ihanko varmasti, jestas sentään!
_Kamreerska_: Niin, mutta minusta urkuri...
_Rouva Kauppelin_: Mitä urkurista?...
_Kamreerska_: Iloinen ja aina kohtelias. Hänessä on jotain
taitelijamaista. Sievästi hän aina nostaa lakkia kadulla ja sitäpaitsi
on hänellä kuulemma rikas setä jossain pohjan puolella.
_Rouva Kauppelin_: Olkoon vaikka viisi setää, mutta miltä se nyt
kuuluisi: kanttoorska, kanttoorska Virtanen.
_Kamreerska_: (Viekkaasti.) Mutta Keinolla on pieni palkka.
_Rouva Kauppelin_: Enhän minä rahoja katsoisi, onhan niitä meillä
hiukan; niin, kyllä se Anders enemmän pitäisi urkurista, sillä urkuri
juoksentelee hänen asioillaan, mutta jos tohtori...
_Kamreerska_: Rakas Augusta, puhutaan nyt hiukan Eveliinastakin.
Kuules, voisinhan minä antaa Eveliinalle ranskan tunteja, siten saisi
hän minun ja tohtorin avulla hiukan education'ia ja sitten voisi hän
matkustaa johonkin ulkomaan pension'iin.
_Rouva Kauppelin_: Panssooliin, se kuulostaa hienolta. Mutta kas,
tuolta tulee minun mieheni.
_Kauppelin_: (Kirja ja puuvasara kädessä.) Hyvää päivää, rouva
kampreerska.
_Kamreerska_: Päiviiä, herra valtuusmiesehdokas.
_Kauppelin_: Höra, hehhe. Eihän se vielä niin päteviin päätetty asia
ole.
_Kamreeska_: Mitä te nyt kujeilette?
_Kauppelin_: Niin, mutta vastakkaiset periaatteet ja asianhaarojen
sitova voima...
_Kamreerska_: Tehän puhutte kuin valtiomies.
_Kauppelin_: En ole vielä valtuusmieskään, pieni keikaus, vaalikepponen
ja siinä me pyristelemme kuin kalat kuivalla maalla.
_Kamreerska_: Kepponen kepposta vastaan. Teillähän on tietoa päässä ja
hyvää tahtoa.
_Kauppelin_: Mitä se kampreerska nyt, höm.
_Kamreerska_: Taitaa tuntua juhlalliselta ja arvokkaalta istua
kunniallisten kaupungin isien joukossa ja päätellä noin vain mistä
asioista hyvänsä.
_Kauppelin_: Eihän niissä kokouksissa kaikkia asian mutkia eikä menoja
ratkaista, vaan ne pannaan vaaliokuntiin tai pöydän alle.
_Kamreerska_: Tai tehdään nahkapäätös.
_Kauppelin_: Hehhe, mainiosti sanottu, usein niinkin, usein niinkin.
_Kamreerska_: Paljon tekin voisitte vaikuttaa monessa asiassa, eikö
teillä ole mitään ohjelmaa!
_Kauppelin_: Höm, olisihan minulla iteea tai oikeastaan kaksikin iteaa.
Ensiksi tillikka olisi saatava pois, meidän Antti sällimme...
_Rouva Kauppelin_: Meidän ulosoppineemme.
_Kauppelin_: Ulosoppineemme käy siellä naukkuja ottamassa eikä työstä
tahdo tulla mitään, vaikka mies muuten on taitava ammatissaan. Kun minä
olin taksoituslautakunnassa, niin...
_Rouva Kauppelin_: Se oli samana vuonna, kun sinä olit kuvernöörin
päivällisillä.
_Kauppelin_: Niin ehdotin minä asioitten tarkoituksellista juoksua
siihen suuntaan, mutta herrat sanoivat, ettei se kuulu asiaan. Mutta
jos miniä nyt pääsen asioita johtamaan ja pohtimaan, niin...
_Kamreerska_: Tillikka on pantava pois. Siitä on oikein vaarallista
kulkea ohi. Arvoisa rouvasseurakin on ottanut asian puheeksi. Rouvien
palvelustytöt kiertelevät kulkiessaan asioilla kaupungilla
kaikenlaisten tillikkasankarien ympärillä.
_Kauppelin_: Niin minä yleisen hyvän ohessa ja sivussa edistäisin
taikka oikeammin sanoen edustaisin...
_Kamreerska_: (Ivallisesti.) Omaakin asiaa.
_Kauppelin_: Höm. Hehhe? Kuinka niin?
_Kamreerska_: Saatte puolellenne raittiusseuran esimiehen tohtori
Keinon ja raittiuskansan, tohtori uskoo minulle usein suurimmat
salaisuutensa. Verraton mies!
_Kamreerska_: Entäs se toinen idea?
_Kauppelin_: Ollessani jo monta vuotta palokunnan komppanian
varapäällikkönä, olen tullut tyysten, pitkin ja poikki ajatelleeksi,
että meillä pitäisi olla oma kunnantalo. Sopivin paikka talolle omasta
ja ehkä muidenkin asianomaisten mielestä olisi tukkukauppias
Päätrluntin talo, tosin se on suoperäisellä pohjalla, mutta kuitenkin
sopivalla paikalla. Nyt ajaisin minä valtuustossa läpi vedoten
inhimillisyyteen ja kasvatuksen ylentävään voimaan, että kaupunki
lunastaisi tämän yllämainitun talon tontin.
_Kamreerska_: Ai, ai, tehän olette valtioviisas. Minä olin eilen
tukkukauppiaan luona, ja hän oli varma siitä, että tulette valituksi.
_Kauppelin_: Tukkukauppiaan kanssa siitä viime viikolla juteltiin
Väinölän klubissa.
_Rouva Kauppelin_: Hym. Väinölän klubissa,
_Kamreerska_: Tukkukauppiasko keksi sen tonttiasian!
_Kauppelin_: Yhdessähän me tai oikeastaan minä... höm.
_Kamreerska_: Ja tukkukauppias on Väinölän esimies, ai, ai, teitä
veitikkaa, klubinkaan ääniä ette ole unohtaneet.
_Kauppelin_: Te, te, rouva kampreerska, enhän minä...
_Kamreerska_: Hahhaa. Augusta sinä voit olla ylpeä miehestäsi.
_Rouva Kauppelin_: (Hymyilee.) Voi, rakas Sesilia, mitä sinä nyt
turhia...
_Kauppelin_: Mutta täällä kaupungissa on viekas puplikaani...
Puplikaanilla minä tarkoitan, -- sillä minä käytin vertauksellisia
tarkoituskohtia -- tarkoitan hyvää naapuriani Rimppiä.
_Rouva Kauppelin_: Tiedätkös, Sesilia, että se Rimppi on hirveän ilkeä
mies, vedätti kaksi kuormaa santaa...
_Kauppelin_: Meidän plankkumme taakse niin, että tukki meidän
likaviemärimme suun.
_Rouva Kauppelin_: Ja sitten täällä on niin kamala katku, jota minä en
kärsi, sillä minä olen hanskamaakarin tytär.
_Kauppelin_: Se Rimppi, Rimppi vehkeilee minua vastaan, jo monta vuotta
on hän syrjäyttänyt minun, kaksi kertaa on hän ollut tielläni, kun olen
ollut saavuttamaisillani todellisen päämaalini.
(Miina tuo kahvia ja tarjoo kaikille.)
_Rouva Kauppelin_: Niijaa kampreerskalle, enkö ole sinua niin monta
kertaa opettanut! Ota enemmän sokerileipää, rakas Sesilia!
_Kauppelin_: (Käy levottomana lattialla.) Missähän urkuri viipyy!
_Rouva Kauppelin_: Juo nyt kahvia, Anders, se tyynnyttää!
_Kauppelin_: Tämä on tärkeä edesottaminen, kello viideltä on
vaalikokous ja minun vihamieheni...
_Kamreerska_: Älkää nyt vaan pistäkö kuin jänis päätä pensaaseen!
(Ovikelloa soitetaan.)
_Kauppelin_: Mitä se oli? Mene avaamaan Akusta!
_Rouva Kauppelin_: Etkö sinä koskaan osaa sanoa: Augusta.
(Menee avaamaan.)
_Sanomalehtipoika_: (Huutaa.) "Päivän uutiset."
_Kauppelin_: Anna pian tänne!
_Rouva Kauppelin_: Minä olen ennenkin ensiksi lukenut sanomat, kovin ne
tänään myöhästyivät.
_Kamreerska_: Katsotaan, kas siinähän on valtuusmiesehdokkaat:
tukkukauppias Bärlund, maalari Jokinen ja nahkuri Kauppelin.
_Rouva Kauppelin_: Ja Andersin nimi on präntätty niin suurilla
kirjaimilla.
_Kauppelin_: Niin, siellä on nimeni, mutta toisessa lehdessä on toisia
nimiä, korkeammat vallat tietäkööt, mikä vaalin tyydyttävä tulos on
oleva.
_Rouva Kauppelin_: Koska kerran sinun nimesi on aviisissa, niin mitä
enää epäilet. Olet se sinäkin mukamas.
_Kauppelin_: Kun ei se urkuri jo tule.
(Menee katupeilistä katsomaan.)
_Kamreerska_: Juorupeilistäkö tekin katsotte ja tähystelette onnenne
nousevaa tähteä; ehkä vielä joku tähti loistaa napinlävessännekin.
_Rouva Kauppelin_: Pormestarilla on jo monta prenikkaa rinnassa.
Anders, ihanhan sinä olet punainen kuin palokunnan uusi ruisku.
_Kamreerska_: Illalla olette jo iloisempia, lyön veikkaa vaikka
kaksikymmentä markkaa -- apropos Augusta, minulla olisi sinulle hiukan
kahden kesken puhuttavaa -- että te herra Kauppelin olette
valtuusmies. Ja hommaattehan te sitten kekkerit -- tai oikein komeat
illalliset, eikö niin, Augusta?
_Rouva Kauppelin_: Kyllä minä toimitan ainakin yhtä upeat kuin Rimpiskä
nimipäivikseen.
_Kamreerska_: Tämän kerron minä kaikille tutuilleni.
_Rouva Kauppelin_: Jälkiruoaksi oikein jäähyytelöä.
_Kamreerska_: Niin, niin, vaikkapa oikein puddingia. Mutta mennään nyt
sinun puolellesi, Augusta, juttelemaan, minulla on sinulle hirveän
paljon puhumista.
(Rouva Kauppelin ja Kamreerska pois.)
_Urkuri_: Heipä hei; Terve viljon veikkonen!
_Kauppelin_: Terve, terve, kuinka sujuu asiamme!
_Urkuri_: No nyt on horna irti.
_Kauppelin_: Mi-mitä sinä sanot!
_Urkuri_: Olen tuhlannut ainakin kolme markkaa vasikkaan.
_Kauppelin_: Ihanhan sinä pelästytit.
_Urkuri_: Aisa katkesi torin kulmassa.
_Kauppelin_: Eikö muuta?
_Urkuri_: Mutta minä otin toisen vosikan.
_Kauppelin_. Otit toisen vosikan?
_Urkuri_: Niin. Mutta sain kaupungin pahimman kaakin. Kaupungin
katukivet ovat ainakin lapsen pääkallon suuruisia. Siinä minä hyppelin
ja tärisin, että ruumiini on ihan kuin rikki piesty. Toista on olla
Helsingissä, siellä oli oikein hauska ajaakseni, kun urkurikoulua
kävin. Valtuusmieheksi ehkä päästyäsi --
_Kauppelin_: Ehkä päästyäni?
_Urkuri_: Tulee sinun ehdottaa, että laittavat pienempiä katukiviä.
_Kauppelin_: Mitä en ehdottaisi, mitä en ehdottaisi! Mutta kaikki
näyttää hiukan mustalta.
_Urkuri_: Kuin nokikolarin omatunto. Älä hätäile, mitä en sinun
tähtesi, kunnon veli, tekisi. Olen käyttänyt tuntosarviani, olen
udellut ja urkkinut ja...
_Kauppelin_: Ja...? Sano jo, ihan minä tuskastun.
_Urkuri_: Sinä et siis tiedä...
_Kauppelin_: En ole jalallani tänään ulkona ollut.
_Urkuri_: Täällä sinä möyrit kuin karhu pesässäsi, kuules, eivät asiat
tule sinun luoksesi, jollet sinä mene asioitten luo, eikä vuori tule
hiiren luo, jollei hiiri tule vuoren luo.
_Kauppelin_: Niin, edessäni on vastuksien korkea vuori. Sitovien
voimien välttämättömästä pakosta minä tuota noin... sairauden tähden...
kas pääni on ollut kovin kipeä.
_Urkuri_: Hahhaa, ramppikuumetta. Minä tunnen tuon. Kun minä ensi
kerran taiteilijana esiinnyin eräässä konsertissa, seisoin kuin
kuumilla hiilillä ja kurkussa kutitti ja poltti. Ja kun hienot naiset
suuntasivat minuun kiikarinsa, ai, ai. (Maiskuttaa kielellään.)
_Kauppelin_: Mutta emme me nyt ole konsertissa vaan...
_Urkuri_: Tulivuoren suulla. Ne peijoonit vihollisleirissä tyrkyttävät
listojaan tunnetuille ja tuntemattomille. Ne kuiskuttelevat ja
kuleksivat torilla, kauppapuodeissa ja kapakoissa.
_Urkuri_: Rimppi puuhaa parturin luokse vielä toista
agitatsionikokousta.
_Kauppelin_: Rimppi! Kuinka? Uskaltaako hän minua taas vastustaa. Sinä
liiottelet.
_Urkuri_: Ota virkani ja taiteilijahenkeni, jos sanankaan liioittelen.
Rimppi on saanut puolelleen muutamia kauppiaita ja lyseon opettajat.
_Kauppelin_: Ja siellä ne nyt kohta parturissa huutavat ja
hotisevat. On se Rimppikin mokoma... kuules ohimennen, sanotaanko
valtuusmieskantaatti vai -kantitaatti?
_Urkuri_: (Nauraa.) Ei, kantaatti kuuluu minun alaani, olet kai joskus
kuullut sen sanan suustani, siinä erehdys.
_Kauppelin_: Höm, höm, vai niin, vai niin. Olisi minun ehkä sentään
pitänyt sopia Rimpin kanssa se ojajuttu, mutta se meidän muori on niin
itsepäinen.
_Urkuri_: Eikä sinun rouvasi juuri hyvillä silmillä katsele minun ja
Eveliinan sopusointuista suhdetta.
_Kauppelin_: Kyllä se asia selvitetään, jahka tästä pulasta pääsisi.
Koska se kokous parturissa pidetään?
_Urkuri_: Hiukan ennen vaalia, viisaasti on Rimppi asiansa ajanut, hän
tahtoo vaikuttaa kiihoittavasti juuri ratkaisevan hetken edellä.
_Kauppelin_: Mutta kuinka minä estäisin Rimpin menemästä parturille.
Kiusa ja kuolema! Ajatukseni käyvät ihan sotkuisiksi enkä löydä asian
ytimen punaista lankaa. Jos minä heti kutsuisin Rimpin puheilleni
sopimaan siitä vanhasta riidasta? Hyvä tarkoitus, näes, sovittaa kaikki
koukut ja konstit.
_Urkuri_: Tokkopa pistää päänsä ansaan.
_Kauppelin_: Vanha kettu, sen tiedän, ja saita.
_Urkuri_: Kielsi, kitsuri, nimensä takaukseen. Sinä olet ihan toista
maata, sinussa on inhimillisyyttä.
_Kauppelin_: Mutta voisin minä pakoittaa, sillä sääntöjen sitova voima
velvoittaa.
_Urkuri_: Sinä puhut taas arvoituksia.
_Kauppelin_: Höm. Ehee. (Lyö otsaansa.) Katsos minä olen
tehdastelijain stipenstikassan johtokunnan esimies. Kassa on perustettu
viina-anniskelun voittorahoista, siitä annetaan apurahoja
kyvykkäimmille kisälleille.
_Urkuri_: Mitä kisälleillä on tekemistä meidän asiassamme?
_Kauppelin_: Etkö ymmärrä yskää! Rimppi kuuluu muiden muassa
johtokuntaan.
_Urkuri_: Ahaa.
_Kauppelin_: Antti sällillekin ehdottaisin, kunhan kallistelisi
vähemmän. Monta ropoa on hän vienyt viina-anniskeluun. Höm! Jos minä
nyt kutsun mestarit tänne ylimääräiseen kokoukseen ennen viittä,
niin...
_Urkuri_: Mutta jollei Rimppi tulekkaan.
_Kauppelin_: Siltä varalta ja sen vuoksi on meillä pikku sakkoja, ja
Rimppi tahtoisi välttämättömästi ja varmasti apurahaa omalle
sällilleen.
_Urkuri_: Hurraa, Kauppelin! Crescendo, crecendo! Mainiota, mainiota!
(Lyö Kauppeliiniä olalle.)
_Kauppelin_:. Niin, katso minä en ole niin tyhmä kuin päältä näytän.
_Urkuri_: Tuumasta vaan toimeen. Lähetä heti kirje! Bravo! Hurraa!
_Kauppelin_: Sen teen heti. Kirjoitan maalari Jokiselle, että hän
hommaa mestarit tänne, höm, hiukan ennen vaalia, höm.
(Menee huoneeseensa.)
_Eveliina_: (tulee oikealta.) Ah, te herra urkuri!
_Urkuri_: Mikä helkkarin suloinen sattuma!
_Eveliina_: Sormipuhuja, hahhahhaa! Tehän lensitte kadulla kuin...
_Urkuri_: Arkkiviisujen kaupustelija; jos minä keksisin niille
nuotinkin, niin laulaisin minä torilla tai löisin rumpua kadun
kulmassa: (yksitoikkoisella äänellä) arvoisat kansalaiset, peruttomat
ja pennin pyörittäjät, herrat ja häntyrit. Taulahatut ja tomppelit,
äänestäkää herra Tomppelia; kömpikää kojuistanne te veroa maksavat,
uniset porvarit ja te, veroja kiskovat, laiskat virkamiehet, jotka vain
lyijykyniänne virastoissa teroitatte ja haukottelette, vaivatkaa
luuvaloisia virkaraajojanne torin yli vanhaan kallistuvaan raastupaan,
sillä tänäpäivänä tapahtuu se suuri ihme, että vanha sarvipää ja
nahkurien musta omatunto, Riku Rimppi patarumpujen ja huilujen soidessa
valitaan kaikella kunniattomuudella kunnialliseksi kaupungin isäksi.
Jollette usko näitä sanoja, niin uskokaa pormestarin kanoja.
_Eveliina_: Hahhahhaa, ihan minä olen nauruun kuolla.
_Urkuri_: Sellainen äänien värvääjä minä nykyään olen, mutta minä teen
sen ainoastaan sentähden, että te olette isänne tytär.
_Eveliina_: Tehän puhutte kuin kirjasta. Hyvä vaan, että saatte
arkenakin jotain tehtävää, vain sunnuntaisin te soittelette urkuja ja
laulatte hautavirsiä.
_Urkuri_: Silloin laulan minä paraiten, kun näen teidän kirkossa
istuvan.
_Eveliina_: Tai nukkuvan urkulehterin alla, hahhaa!
_Urkuri_: Silloin vasta on hauskaa, kun soitamme illoin hämärässä
nelikätisesti.
_Eveliina_: Mutta mamma sanoo aikovansa pyytää tohtori Keinoa
opettamaan minulle ruotsin kieltä.
_Urkuri_: Keinoa! Hahhahhaa. Mitäs siitä kamreerska sanoo, joka häärää
Keinon ympärillä kuin sudenkorento! Neiti Eveliina, tuletteko
iltapäivällä kävelemään kirkkopuistiikkoon?
_Eveliina_: Mutta meillä on harjoitus kello viideltä.
_Urkuri_: Se on totta se, mutta tunti täytyy siirtää, sillä viideltä on
vaalikokous raastuvassa.
_Eveliina_: Ne vaalit, ne vaalit, ei nykyään muusta kuulekkaan, jos
vielä niistä puhutte, niin panen pumpulit korviini.
_Urkuri_: Mutta sen jälkeen...
_Eveliina_: Jos mamma päästää.
_Urkuri_: Sanokaa, että menette nuottia ostamaan!
_Eveliina_: Älkää opettako minua valehtelemaan! Kuulkaas herra
Virtanen, opettakaa minulle joku laulu!
_Urkuri_: Tietäkää, neiti Eveliina, minä aijon säveltää pienen laulun
omiin sanoihin ja minä omistan sen teille.
_Eveliina_: Ettekö voisi opettaa minua soittamaan tätä laulua: "tyttö
se meni niitylle, hihhei, ai, ai, hei niitylle, noita ruohoja
leikkaamaan, siellä tuli häntä vastaan yksi riiari, hihhei, ai, ai,
yksi riiari, joka vaati sen seisomaan." Minna sen minulle opetti. Se
on niin mukava.
_Urkuri_: Renkutusta vaan, ei se täytä soiton korkeampia vaatimuksia.
_Eveliina_: No opettakaa sitte "kukkuu, kukkuu"!
_Urkuri_. (Hyräillen.) "Ruuhet on rannalla pienoiset, kultani sormet on
hienoiset." Ah, neiti Eveliina, kuinka teillä on hieno käsi. (Aikoo
suudella Eveliinan kättä.)
_Kalle_: (Oikealta yskien.)
_Eveliina_: Oh, mikä siellä! Kalle!
_Kalle_: Onks mestari täällä?
_Urkuri_: Tomppeli!
_Eveliina_: (Huutaa.) Pappa!
_Kauppelin_: (Kirje, mustetulppo ja kynä kädessä.) Mikä hätänä?
_Kalle_: Puorissa on yks moukka, joka möisi vuotia.
_Kauppelin_: Ei minulla nyt ole aikaa sellaiseen. Minulla on tärkeämpiä
toimituspiteitä.
_Kalle_: Miäs sano meneväns Rimppiin, jollei täällä osteta, lupaa antaa
halvasta, sano, lehmä taitto oikeen takajalkans.
_Kauppelin_: Ei, ei, kun minä sanon ei, niin minä sanon ei. Saat mennä
asialle.
(Näyttää kirjeen urkurille ja panee sen koteloon.)
_Kamreerska_: (ja rouva Kauppelin vasemmalta.) Saako tulla?
_Urkuri_: Kyllä saa tulla.
_Rouva Kauppelin_: (Kamreerskalle kahden kesken.) Tässä olisi
kaksikymmentä markkaa.
_Kamreerska_: Tuhannen kiitos, rakas ystävä, kyllä maksan heti
huomenna, kun nostan eläkkeeni!
_Rouva Kauppelin_: Kalle, mitä sinä täällä? Tahraathan likaisilla
saappaillasi hienon mattoni ja sitten tuot sinä verstaasta niin ilkeän
hajun.
_Kauppelin_: (Kallelle.) Vie tämä maalari Jokiselle, mutta juokse pian!
(Kalle pois.)
_Urkuri_: Hyvää päivää, arvoisa rouva Kauppelin, päivää kamreerska
Sandman.
_Kamreerska_: Anteeksi, minun täytyy nyt lähteä, minulla on niin paljon
hommaa... Pikku on kipeä... toivotan sydämestäni onnea, herra
Kauppelin, hyvästi, hyvästi kaikki. (Menee.)
_Urkuri_: Hahhahhaa. Olipas sillä eukolla kiire! (Itseks.) Tohtorin
luokse luultavasti.
_Rouva Kauppelin_: Onneksi olimme juuri syöneet päivällistä, kun hän
tänne tuli.
_Kauppelin_: Mutta hänen suhteensa täytyy olla varovainen, hän on niin
sanoakseni jonkinlainen vaali-ilmapuntari. Kun ei ne mestarit jo ala
tulla, aika rientää, (kävelee levottomana) oh, tätä vaalia, tätä
vaalia!
_Urkuri_: Eikö veli nyt luota edes omaan onneensa. Väinölän klubissa
eilen -- et ollut mukana -- tehtiin yksimielinen tällainen päätös:
suuri joukko kansalaisia on päättänyt äänestää valtuusmiehiksi
seuraavia kansalaisia: Bärlund, Kauppelin, Jokinen. Oletkos nyt
tyytyväinen?
_Kauppelin_: (Hykertäen käsiään.) Jukukliut!
_Urkuri_: Tosin tukkukauppias...
_Kauppelin_: Häh!
_Urkuri_: Sanoi, että hän on sen niin laskenut, että olemme enemmän
kuin tasaväkiset, ettei ole pelkoa, mutta jos viimeisessä tingassa
tapahtuu muutos, niin sinun vaalisi saattaa riippua kahdestakymmenestä,
kolmestakymmenestä äänestä.
_Kauppelin_: Kahdesta, kolmestakymmenestä äänestä, sanoit!
_Urkuri_: Karaise itsesi mies! (ravistaa Kauppeliiniä.)
_Kauppelin_: (Hätääntyneenä.) Ku-kuule, mene heti klubiin, mene myös
tohtorille ja käy kuin sattumalta parturissa. Voithan leikkauttaa
tukkasi vielä lyhyemmäksi.
_Urkuri_: No, vaikka pääkalloa myöten.
_Kauppelin_: Minä ihan tukehdun, voi, minun päätäni, minun päätäni, se
tulee varmaan ennen aikojaan kaljuksi. Joudu, joudu!
_Urkuri_: Minä lennän. (Menee.)
_Kauppelin_: (Vaipuu tuolille.) Oh! Aukusta, Aukusta! Hiero minun
päätäni, sillä ajatukseni kuhisevat aivoissani kuin muurahaiset
keossaan ja ne pistävät, pistävät niin riivatusti.
_Rouva Kauppelin_: Voi, pistävätkö ne pahasti, mutta tyynny Anders!
Miksi olit toissa iltana klubissa, seurustelit enemmän tohtori Keinon
kanssa, hänhän kuitenkin kerran on kuuluva perheeseemme, kuten toivon.
_Kauppelin_: Sano minua edes Antiksi! Oh, tulisipa tänne tohtori Keino
edes, että saisin arveluilleni sitovan pohjan ja perustuksen, höm.
_Rouva Kauppelin_: Mitä sinä inttailet, olithan sinä kuvernöörin
päivällisillä ja itse kuvernööri...
_Kauppelin_: Ette te naiset ymmärrä politiikan pulmia ja poukahduksia.
_Rouva Kauppelin_: Odota, minä tuon sinulle lasin marjavettä ja
terveyssuolaa!
(Menee vasemmalle, ovikello soi.)
_Kauppelin_: (Rientää eteiseen.) Jokinen, missä muut?
_Jokineni_: Rimppi ei sanonut tulevansa eikä muilla ole aikaa.
_Kauppelin_: Siis pettäneet. Tämäkö on puuhieni ja huolieni
monivuotinen hedelmä!
_Jokineni_: Sinä otat asian liian syvästi. Sinä teet itsesi
naurettavaksi, sanon sen suoraan. Olet pohjaltasi kunnon mies, mutta
tämä vaali on mennyt päähäsi.
_Kauppelin_: Sinä olet kymmenen vuotta nuorempi minua. Kerskaile sinä
suoruudellasi, et sinä tiedä, mitä tämä minulle merkitsee. Mutta sen
minä totisesti sanon, minä tahdon päästä valtuusmieheksi keinolla millä
hyvänsä (Eveliina tulee oikealta), minä en muuten voi hengittää, en voi
koskaan nauraa, en syödä, en elää, en kuolla, kuolla, kuuletkos sinä!
_Jokineni_: Hupakko!
_Eveliina_: Pappa, eihän tämä ole koko maailman asia, ilman tätä sinun
olisi paljon parempi olla. Eikö niin, herra Jokinen?
_Jokineni_: Siinä iskette naulaan, neiti, mutta hyvästi nyt, minun
täytyy kävästä ensin kotona. (Menee.)
_Eveliina_: (Katupeilistä katsellen.) Hänellä oli niin rehelliset
siniset silmät. Hahhaa, mutta tuolla astuu nälkäkurki, tohtori Keino.
Tänään täällä vilisee ihmisiä ja kaikki ovat päästään pyörällä. Yks,
kaks, yks, kaks!
_Kauppelin_: Jumalan kiitos! (Avaa oven tohtorille.) Kiitos tohtori,
että tulitte, aika on täpärä, sanokaa minulle, onko raittiuskansa
varmaan puolellani tänään, tiedättehän, että tahdon tillikan
poistettavaksi.
_Keino_: Tietäen teidät asiaamme harrastavaksi mieheksi, mieheksi, hm,
joka käyttääkseni latinalaista puhepartta inter arma, hm, keskellä
sotaa, keskellä yhteiskunnallista mätää, hm, keskellä kauheinta
viinanvillitystä, hm, olette pysyneet uskollisena nuoruuden
aatteillenne ja periaatteillenne, kehoitin minä eilen kaikkia
vesikansan kansalaisia kohtuuden ja oikeuden nimessä antamaan äänensä
teille.
_Kauppelin_: Minä ki-kiitän, herra tohtoori, minä en tiedä muuta kuin
että minä kiitän.
_Keino_: Hm. Sillä väkipitoisten juomien juonti on arveluttavassa
määrässä...
_Rouva Kauppelin_: (Tuo tarjottimella marjavettä.) Mikä kunnia! Päivää,
arvoisa tohtori.
_Keino_: (Mulkoillen lasia.) Pä-päivää... hm, arveluttavassa määrässä
lisääntynyt meidän köyhässä ja rakkaassa maassamme. Herra Kauppelin,
onko tämä viiniä, hm?
_Rouva Kauppelin_: Marjavettä se vaan on.
_Keino_: Minä juon vain sitä uutta raittiuskaljaa, hm.
_Rouva Kauppelin_: Istukaa herra tohtori!
_Kauppelin_: Niin, tehkää niin hyvin, herra tohtori!
_Keino_: Minulla ei olisi oikein tällä kertaa aikaa.
_Rouva Kauppelin_: Tässä on Eveliina. Suostuttehan, hyvä tohtori,
opettamaan Eveliinalle ruottin kieltä.
_Keino_: (Kumartaa kömpelösti Eveliinalle.) Kas. Hm. Magnas gratias.
Kiitän luottamuksesta. Tervehdin teitä neitiseni, hm. Latinan kieli on
mieliaineeni, mutta jos neiti, hm, niin tahtoo, hm, niin olen magno cum
studio, suurella innolla niin sanoakseni opastava teitä tässä
kiitettävässä yrityksessä.
_Eveliina_: Hihhii. Ettei tohtori vaan minun tähteni unohda rakasta
latinaansa.
_Keino_: Hm. Voisimmehan me jo alkaa, hm, vaikka tänä iltana, jahka
ensin olen saanut valmiiksi juhlarunon raittiuden ylistykseksi.
_Kauppelin_: Akusta, mitä kello on?
_Rouva Kauppelin_: Neljännestä vailla viisi.
_Kauppelin_: Oh, joko jo niin paljon, tuo, rakas Akusta, minun
ponsuurini ja silkki-hattuni!
_Keino_: Rakas neiti, mea cara, minä tulen uhraamaan teille kaiken
jälellä olevan aikani.
_Rouva Kauppelin_: Kyllä me maksamme, mitä tohtori vaan tahtoo, mitä
vaan tahtoo.
_Keino_: Hm. Siitä ei ole kysymystäkään. Mutta anteeksi, herrat ja
rouvat, minun täytyy vielä korjata discipuluksieni, toisin sanoen
oppilaitteni teemoja. Minä, hm, kumarran. (Menee.)
_Rouva Kauppelin_: (Saattaen.) Käykää nyt usein talossa, herra tohtori!
_Keino_: Hm, kyllä minä, hm. Hm, raastuvassa tavataan, herra Kauppelin.
(Pois.)
_Kauppelin_: Raastuvassa tavaltaan, herra tohtori. Kiitos.
_Eveliina_: Hahhahhaa, Hm, hm, tohtori missipulus.
_Rouva Kauppelin_: Aina sinä hohotat, jos sinä tuolla tavalla jatkat,
niin et koskaan pääse naimisiin! (Menee oikealle.)
_Eveliina_: Hahhaa, naimisiin! Ennen minä menen vaikka Kallelle
ennenkuin tuolle tarhapöllölle.
_Kauppelin_: (Kävelee edestakaisin.) Arpa on heitetty, paluu on
mahdoton. Vaali voi riippua kolmestakymmenestä tai kahdestakymmenestä
äänestä. Se Rimppi, se kirottu Rimppi!
_Eveliina_: (Ikkunan ääressä.) Tuolla tuli Rimppi parturista ja jälessä
pari mustaa mestaria.
_Kauppelin_: (Hyökkää ikkunan luo.) Perh... siellä ne menevät ne kultaa
kantavat aasit, mutta sen minä sanon, että yhteiskunta on heille
ylipääsemätön muuri. Jaa, ah! Kyllä minä niille näytän. Mutta mitä minä
nyt teen?
_Eveliina_: Mikä teitä vaivaa, isä?
_Kauppelin_: Oh, olispa minulla oikein paljon ääniä, niin minä
kukistaisin sen rosvon, sen riivatun Rimpin.
_Eveliina_: Montako ääntä Rimpillä on?
_Kauppelin_: Kolme vähemmän kuin minulla, sillä minulla on
kaksikymmentäkolme ääntä. Ne äänet minä nyt kipeästi tarvitsisin. Tuhat
tulimmaista! Minun täytyy mennä läpi!
_Eveliina_: Mutta eikös pappa voi käyttää omia ääniään?
_Kauppelin_: Ei se taida käydä päinsä. Ei, ei... lapsi kulta, et sinä
näitä asioita ymmärrä.
_Eveliina_: En minä tahdokkaan ymmärtää.
_Kauppelin_: (Lyö otsaansa.) Haa, mitä jos, jos... Eveliina antoi
minulle hyvän iteean. Tukkukauppias oli sen niin laskenut, riippuu
kahdestakymmenestä, kolmestakymmenestä äänestä.
_Eveliina_: (Nyökyttää päällään.) Urkuri nosti jo lakkia, sellainen
veitikka!
_Kauppelin_: Oh! Jospa kaikki kävisi hyvin! Minä en välitä enään
mistään! Minä teen sen, minä teen sen! -- -- Jos minä äänestän
itseäni... niin olen ehkä valtuusmies, sanoo valtuusmies. Höm, päätetty
asia, höm, jos...
_Eveliina_: Pormestari meni jo raastupaan.
_Kauppelin_: Minä menen raastupaan äänestämään. Pormestari kysyy: mikä
on talon numero. Minä vastaan: seitsemänkymmentä seitsemän. Pormestari
katsoo listasta, montako ääntä minulla on. Minä sanon: kaksikymmentä
kolme. Pormestari pistää vaalilipun uurnaan. Humaus vaan! Ei kukaan
sitä tiedä, ei kukaan siitä pääse selville. Oi, taivaan enkelit,
antakaa minulle anteeksi tämä pieni vaalisynti! (Napsauttaa
sormillaan.) Minä näen jo itseni istumassa valtuusmiestuolissa.
(Lyö vasaralla pöytään. Ovikello soi.)
_Urkuri_: Heipä, hei! Viljon veikkoseni, tässä minä taas olen, olen
juossut, että paitani on ihan märkä. Tässä on vaaliliput. Toisella
listalla on nimet: Bärlund, Jokinen, Kauppelin, toisella nimet:
Bärlund, Jokinen, Rimppi.
_Kauppelin_: Anna tänne! En ikänä minä äänestä Rimppiä, en ikänä, ennen
menen vaikka hirteen. Pyhi pois Rimpin nimi ja pane oma nimesi sijaan!
_Urkuri_.: Pannaan nyt vaalilippu koteloon.
_Kauppelin_: Kohta tuon!
_Urkuri_: Kuules Antti, lainaa minulle samalla kolmesataa markkaa,
huomenna lankee minun vekselini!
_Kauppelin_: Höm, tuota... kyllä! (rientää huoneeseensa ja tuo kaksi
kirjekoteloa.)
_Urkuri_: Peijakas, hyvin kävi! Hahhahhaa!
_Eveliina_: Mitä te nauratte?
_Urkuri_: Nauroinhan vaan erästä koronkiskuria Helsingissä!
_Kauppelin_: Tässä! Pannaan nyt lippu koteloon. Kas noin. (Pistää
kotelon taskuunsa.) Tuo toinen lippu, jossa on oma nimeni, jääköön
pöydälle muistoksi tästä juhlallisesta ja kiusallisesta hetkestä.
Suoraan eteenpäin, tuli mitä tuli! Riennä sinä vaan edellä!
_Rouva Kauppelin_: Anders, Anders, kello löi jo tornissa viisi, tässä
ponsuurisi ja silkkihattusi, sitä en tahtonut löytää. Joutukaa jo!
(Rouva Kauppelin pukee ponsuurin Kauppelinin päälle ja työntää
hänet eteiseen, urkuri ja Eveliina seuraavat.)
_Kauppelin_: (Hyökäten saliin huutaa eteiseen.) Minä unohdin yhden
asia. (Itsekseen.) Muori oli pilata koko asian... eihän kukaan näe!....
kas noin vaihdan minä liput. (Sulkee pöydällä olevan lipun koteloon ja
heittää toisen kotelon taskustaan uuniin.)
_Rouva Kauppelin_: (Eteisestä.) Anders, tule jo!
_Kauppelin_: Tulen, tulen.
_Kalle_: (Oikealta varpaillaan.) Mestari! Pyyri on puolimätä, ja
tänäänhän pitäis muutta nahat kuurenteen parkkiin.
_Kauppelin_: (Äkäisesti.) Mene hiiteen!
(Heittää vasaran nurkkaan. Rientää eteiseen, josta
kuuluu ääniä: hyvästi, onnea matkalle.)
_Kalle_: Onks mestari tullu hulluksi!
Esirippu.