— Rakas ystävä, sanoi äitini tohtori Nozièrelle, rouva Caumont
suosittelee meille pientä tourainelalsta palvelijatarta. Eipä
haittaisi, vaikka häntä silmäileisit. Hän on toistaiseksi palvellut
vain erään vanhan neidin luona Toursin etukaupungissa. Minulle
vakuutetaan, että hän on rehellinen.
Hyvän taloudenhoidon kannalta olikin jo aika saada kunnollinen
palvelijatar. Mélanien lähdöstä kuluneena toista vuotta kestäneenä
kautena meillä oli ollut ainakin kaksitoista palvelijaa, joista
parhaimmat erosivat toimestaan heti, kun huomasivat pidettävän
silmällä säästäväisyyttä. Meillä oli ollut eräs Sycorax, jonka leuka
kasvoi partaa ja joka tarjosi meille noidankeittiön tuotteita, oli
ollut eräs varsin soma kahdeksantoista vuoden ikäinen tyttö, jolla ei
ollut' aavistustakaan taloudenhoidosta ja jota äitini aikoi totuttaa,
mutta joka hävisi kolmen päivän kuluttua vieden mukanaan hopeisen
pöytäkaluston; oli ollut eräs Salpêtrièrestâ karannut, joka väitti
olevansa Louis-Philippen tytär ja kantoi kaulassaan pullontulppia, ja
rakas isäni oli lääkärinä kaikkein viimeinen huomaamaan, että tyttö
oli mielenvikainen; meillä oli ollut Chouette, joka torkkui kaiken
päivää palveluksessamme ja yöllä, kun otaksuimme hänen nukkuvan
yliskamarissaan, piti Rue Mouffetardin varrella pihan perällä kapakkaa,
missä tarjoili pahantekijöille kellarimme viinejä. Kummisetäni, joka
oli sellaisissa asioissa tuntija, väitti hänen olevan oivallisen
keittäjän ja paistajan. Hortense Percepied, joka Penelopen tavoin
odotteli Ikariaan matkustanutta puolisoansa, veti samoinkuin Penelope
luokseen suuren joukon kosijoita, jotka aterioivat keittiössämme.
Siihen aikaan kuuli samoja valituksia kuin nykyjään: 'On kerrassaan
mahdotonta pitää palvelijoita. Ei ole enää laita niinkuin ennen
vanhaan, jolloin löysi helposti rehellisiä palvelijoita. Asia on
kerrassaan muuttunut.' Eräät henkilöt syyttivät vallankumousta, joka
oli herättänyt kansassa himoja ja haluja. Mutta nukkunevatko himot ja
halut milloinkaan? Tosiasia on, että hyvät isännät ja hyvät palvelijat
ovat olleet harvinaisia kaikkina aikoina. Maailmasta löytyy harvoin
Epiktetoksia ja Markus Aureliuksia.
Äitini ei odottanut uutta tulokasta sokein luottamuksen tunnoin, joka
ei ollut enää mahdollinen, mutta salli sentään ilmaantua eräänlaisen
suotuisan aavistuksen. Mistä se lienee häneen tullut? Siitä, että hän
oli kuullut nuoren tytön olevan kunnollisen, kunniallisten maalaisten
kasvattaman ja tottuneen palvelukseen virkamies- ja sotilassukuun
kuuluvan vanhan neidin luona. Sitäpaitsi oli äitini kuullut
rippi-isältään abbé Moinier'ltâ, että epätoivoisuus oli suuri synti.
— Mikä hänen nimensä on? kysyi isä.
— Voimme nimittää häntä miten mielit, ystäväiseni. Kasteessa on hän
saanut nimen Radégonde.
— Tavanomainen palvelijain nimien muuttaminen ei minua miellytä,
vastasi isä. Minusta tuntuu, että riistäessään inhimilliseltä
sosiaaliselta olennolta nimen riistää samalla jotakin hänen
persoonallisuudestaan. Mutta myönnän mielelläni, että Radégonde
soinnahtaa karulta.
Kun nuori tyttö ilmoitettiin saapuneeksi, äitini ei lähettänyt minua
pois. Syynä oli joko hajamielisyys (äidissäni näet liittyi omituisen
viehättävästi jokin määrä malttamattomuutta mitä valppaimpaan
varovaisuuteen) tahi se ajatus, että minä voin huoletta kuunnella
talousasioita koskevaa viatonta keskustelua.
Radégonde eteni pitkin kaikuvin askelin ja pysähtyi keskelle salia
suorana, liikkumattomana, kädet ristissä esiliinalla ja kasvoissa ilme,
joka osoitti samalla kertaa arkuutta ja julkeutta. Hän oli varsin
nuori, melkein lapsi, raikasvärinen, ei tumma eikä vaalea, ei kaunis
eikä ruma, näöltään huvittavan ristiriitainen, typerä ja ovela, puettu
niinkuin hänen kotiseutunsa vaatimattomin maalaistyttö, mutta samalla
tavallaan loistokkaasti; hiukset oli kammattu suuren litteäperäisen
pitsimyssyn niskahunnun alle, ja hartioita peitti tulipunainen
kukillinen huivi. Hän oli erittäin vakava ja erittäin koomillinen
ja miellytti minua sellaisenaan; huomasinpa myös, ettei hän ollut
vanhemmillenikaan vastenmielinen.
Äitini kysyi häneltä, osasiko hän ommella. Hän vastasi: — Osaan, rouva.
— Keittää? — Osaan, rouva. — Silittää? — Osaan, rouva. — Siivota
huoneen perinpohjin? — Osaan, rouva. — Korjata liinavaatteita? — Osaan,
rouva.
Jos äitini olisi häneltä kysynyt, osasiko hän valaa tykkejä, rakentaa
katedraaleja, sepittää runoelmia ja hallita kansoja, hän olisi yhä
vastannut 'Osaan, rouva', sillä hän antoi myöntäviä vastauksiaan
ilmeisesti ollenkaan välittämättä hänelle esitettyjen kysymysten
merkityksestä, pelkästä kohteliaisuudesta, hyvän kasvatuksen ja
soveliaisuuden vuoksi, koska oli vanhemmiltaan oppinut olevan
sopimatonta vastata kieltäen huomattaville henkilöille.
Sanoa hälle 'ei'
ja aivan aiheettako?
Ei, toinen meill' on laki
jumalatarten kanssa.
Niin sanoi La Fontaine, joka ei tietänyt, miten sanoa 'ei' neiti de
Sillerylle.
Äitini ei enempää tutkinut nuoren maalaistytön tietojen syvyyttä. Hän
sanoi lempeästi mutta varmasti vaativansa hyvää ryhtiä, moitteetonta
käytöstä, lupasi kirjoittaa hänelle heti, kun asia tulisi päätetyksi,
ja sanoi hänelle hyvästi tuskin huomattavasti hymyillen.
Nuoren Radégonden poistuessa hänen esiliinansa tasku tarttui,
miten lieneekään tarttunut, ovenripaan. Tuon tapahtuman huomasin
yksin minä; minä havaitsin sen kaikki yksityiskohdat ja ihmettelin
sitä hämmästynyttä ja moittivaa katsetta, jonka Radégonde loi
ryöstäjä-ripaan, ikäänkuin se olisi ollut henki, joka tahtoi häntä
pidättää, kuten nähdään tapahtuvan keijukaissaduissa.
— Mitä hänestä arvelet, François? kysyi äitini.
— Hän on kovin nuori, vastasi tohtori, ja sitäpaitsi...
Mahdollista on, että epämääräinen ja häipyvä aavistus oli paljastanut
isälleni Radégonden laadun. Mutta se oli tiessään, ennenkuin ehti
ilmilausutuksi. Hän ei päättänyt lausettaan. Minä, vaikka olinkin
pieni ja pienten asioiden tasalla, olin kuitenkin nähnyt riittävästi
arvatakseni, että tuo nuori maalaisneito muuttaisi rauhallisen
asumuksemme taloksi, jossa tuntui liikkuvan aaveita.
— Tyttö näyttää kelvolliselta, virkkoi äitini, ehkäpä saan totutetuksi.
Ellei sinulla ole mitään sitä vastaan, kultaseni, nimitämme häntä
Justineksi.