GRÖNLUND. Kai, kai! No antaa sitte neitsyt Kristiina minulle selvän
vastauksen.
KRISTIINA (kätkee kasvonsa vyöliinaan ja nyykäyttää päätään).
GRÖNLUND. Jaa-ko?
KRISTIINA. Jaa!
GRÖNLUND. No, julistan siis juhlallisesti neitsyt Kristiinan rakkaaksi
morsiamekseni.
KRISTIINA (hiljaa). Ah -- Grönlunti!
GRÖNLUND (vetää hänet hiljaa rinnalleen). Rakas Kristiina!
KRISTIINA. Onhan toki Grönlund odottanut hyvin kauan, -- eikö olisi
tämä voinut käydä ennenkin?
GRÖNLUND (totisesti). Ei, neitsyt Kristiina, ennen ei vielä ollut
kylliksi!
20:nes kohtaus.
Edelliset. Hanna. Juho.
HANNA (vetää Juhoa sisälle). Tule, tule, Juho!
JUHO. Onko se totta, todellakin totta?
KRISTIINA (irtautuu Grönlund'in syleilyksestä, ujosti). On, Juho, on --
minä olen morsian.
JUHO. Ja voittoineen päivineen?
GRÖNLUND. Kaikki on totta.
JUHO (syleilee Hannaa riemuissaan). Hanna, Hanna, ken olisi tätä! --
Vastikään olimme niin kurjina -- ja nyt -- rahat riittävät aluksi,
meidän ei enää ole tarvis odottaa. Hanna, rakas Hannani!
HANNA. Kristiina, tästä tulee meidän kiittää hyvää Kristiinaa. -- Jos
hän ei olisi myynyt arpaansa --
JUHO. Se on tosi! Kristiina, jos jolloinkin tahdotte ajaa, niin pitää
Kristiinan aina ajaa minun hevosellani. Paraimmat vaununi ja paraimmat
hevoseni ovat aina saatavinanne ilmaiseksi. Hei! Olipa tänään oikein
onnen markkinat!
KRISTIINA. Niin, niin, ja kyökissä.
Loppu.
Näytelmä kirjoitettu 1870 luvun lopulla.