Aate vankka ytimes,
Vilkas käänne päättehes.
Kieli.
Mi rikas, mikä köyhä taas!
Mi heikko, mikä väkevä!
Onk' aarre rikas piilossaan?
Säilyssä miekka mahtava?
Sa peitteet poista hellästi:
Jo kohoo onnes hymysuin!
Sa miekkaan tartu, voimakas,
Ja voitto, kunnia palkkasi!
Huokaus.
Oi, paljon säästöä ois,
Ja pikemmin perille päästä vois,
Jos hitaus, halu ei vaivais meitä.
Mit' onnea päällä maan,
Jos ei ois viiniä vaan
Eikä naisen kyyneleitä!
Edistyminen.
Tahdon kyllä paremmaks
Tulla, vaan en tulle!
Paremmaksiko sinua?
Opeta se mulle!
Pyrkisin myös paremmaks
Tuota sekä tuota!
Paremmaksiko meitä, vai?
Poijes meidän luota.
Naamakuva.
Jos joskus kelpo vainajaa,
Herra raatimiestä tai pastooria,
Hänen leskensä antaa kupariin piirtää
Sek' alle muistovärsyä viiltää,
Siinä sanotaan: Päine, korvine
Täss' näette herraa se ja se!
Te näette silmänsä, otsansa,
Vaan aivujansa viisaita
Sekä kaikki kunnon toimiansa
Oi ette tähdä naamastansa!
Niin, Lotta kulta, minunki.
Täss' lähetän sull' mun kuvani:
Sa näet otsani, vakava ain',
Tulisilmäni, liehukutriain --
Kaikk' kurjat kasvoni näyttää tää.
Vaan rakkauttani, oh' et nää.
Sotamiehen turva.
Mitäs poikien on ollakkaan?
Neidot mustat, leivät vehnää vaan!
Huomi tuopi toisii tienoia:
Leipä musta, neidot nisuisia.
Tehtävä.
Miks kaikki toki niin tolkkutonta?
Täss' voimia, tässä myös tahtoa.
Tahto haluvi, voima valmis on,
Ja aika on melkein loputon.
Siis maailmaa tutki sa tarkkaan vaan
Miss pysyvi lujasti koossaan
Ja missä on hajoamaisillaan.
Nerollista tointa.
Näin vierritän ma tynnyriäin,
Kuin pyhä Diogeno eteenpäin.
Kosk' totta tuon, kosk' leikkiä vain.
Kosk' hymysuin, kosk' vihoissani;
Yht' illoin, toista huomeltain,
Ei mitään juur, vaan jotain ain'!
Niin vierritän ma tynnyriäin,
Kuin pyhä Diogeno eteenpäin.
Ihmisvihaaja.
Noh, ihmisiä nyt periköön hiis!
Jop' olen hulluksi tulla!
Ei heille vasta, ma päätän siis,
Oo silmäystäkään mulla!
Heist' pitäköön huolta taivonen
Tai itse piru jos puuttuu! --
Vaan tuskin taas ma näen ihmisen.
Jo vihani lemmeks muuttuu.
Seura-elämä.
Kerran suuresta iltaseurasta
Kulki hiljainen oppinut, kotia.
Hältä kysyttiin: Mitäs te piditte siitä?
"Jos ne kirjoja ois, en ma lukis niitä".
Probatum est.
A.
Te olette ihmisvihaaja?
B.
En, ihmisiä en vihaa ma!
Ma vihaajaksi kyll' olin tulla,
Vaan siitäpä löytyi keino mulla.
A.
No, kuinka te pääsitte pulasta?