Teidän mieliksenne suomme pienelle koiralle taivaalliset esi-isät. Me
juonnamme sen suvun juuret Saramasta, koirasta, joka vainuaa
aamunkoitteen, ja Seirios-koirasta, tähtien vartijasta. Onhan siinä
luullakseni ylhäisyyttä kerrakseen. Minä tyydyn mainitsemaan vain yhden
oksan tätä suurta sukupuuta. Suomalaisen oksan, pienen Ilo-koiran,
jolle sen emäntä sanoo kolme kertaa:
"Menehän, pikku koiraseni, katsomaan, eikö kohta päivä koita."
Kolmannella kerralla aamu sarastaa.